Kustantaja: Gummerus 2017
Alkuteos: I Let You Go
Suomennos: Päivi Pouttu-Dèliere
Nainen irrottaa sekunniksi
otteen viisivuotiaan poikansa kädestä. Kuin tyhjästä ilmestyy auto. Tömähdys.
Rusahdus. Verinen ruumis kadulla. Polvillaan kirkuva äiti. Pakeneva auto.
Jenna Gray ei tapauksen jälkeen jaksa
enää olla Bristolissa, vaan lähtee pakoon. Suuntaa hän ei valitse, mutta päätyy
Walesiin. Syrjäiseen paikkaan, mahdollisimman kolkkoon asumukseen. Voiko hän
mitenkään toipua tuntemastaan syyllisyydestä ja surusta?
Tuntemani
suru on niin fyysistä, että on mahdotonta ajatella, että olen vielä elossa ja
että sydämeni jatkaa lyömistä, vaikka se on riistetty paikoiltaan. Haluan
kiinnittää kuvan pojasta mieleeni, mutta kun suljen silmäni, en näe muuta kuin
hänen ruumiinsa liikkumatta ja elottomana käsivarsillani. Annoin hänen mennä,
enkä koskaan pysty antamaan sitä itselleni anteeksi.
Samaan aikaan Bristolissa Ray
Stevensin johtama rikostutkintayksikkö yrittää kiihkeästi selvittää yliajoon ja
liikennepakoon syyllistyneen henkilöllisyyden. Viralliset tutkimukset lopetetaan aikanaan tuloksettomina, mutta Ray ja alaisensa Kate Evans ovat ottaneet pienen Jacobin kuoleman niin sydämelleen, että jatkavat töitä vapaa-ajallaan. Miltei perhe-elämän kustannuksella.
Tähän asti kaikki on edennyt
jotenkin tavanomaisesti, hyvin kirjoitetusti kyllä. Puolessavälissä kirjaa
tapahtuu kuitenkin käänne, joka mullistaa ennakkokäsitykset ja
odotukset täysin. Mukaan tulee myös uusi kertoja, joka selvittää lukijalle
kaiken lähtökohdan, sen hetken josta alkoi tie nykyistä tilannetta kohti.
Vähitellen voi alkaa rakennella omaa käsitystä ratkaisusta, mutta kirjailijalla
on vielä pari yllätystä hihassaan. Loppuunkin jää kauhunsekaista kutkuttavaa
arvoituksellisuutta.
Annoin
sinun mennä on malliesimerkki hyvästä juonenrakentelusta. Itse tapahtumissa
ja henkilöiden välisissä kuvioissa ei ole varsinaisesti mitään uutta, mutta tapa
kertoa on erilainen. Henkilökuvaus on hyvää. Mitä erilaisimpia tunteita koetaan surusta vihaan, luottamuksesta pelkoon ja ahdistuksesta toivoon. Eikä jää huomiotta sekään, miten nopeasti ihmiset tuomitsevat.
Clare Mackintosh työskenteli ennen
päätoimiseksi kirjailijaksi jättäytymistään kaksitoista vuotta ensin järjestyspoliisina
ja sitten rikostutkijana. Annoin sinun
mennä -teokseen innoittanut tapaus sattui hänen uransa alkuvaiheissa, kun
varastetulla autolla kaahanneet hurjastelijat ajoivat yhdeksänvuotiaan pojan
yli, pakenivat paikalta ja tarjotusta palkkiosta ja syytesuojasta huolimatta
vaikenivat kuljettajan henkilöllisyydestä. Ketään ei voitu asettaa syytteeseen.
Myöhemmin oman lapsen kuolema sai Mackintoshin pohtimaan asian sitä puolta,
miten tunteet voivat hämärtää arvostelukyvyn ja vaikuttaa ihmisen käytökseen.
Näistä aineksista syntyi varsin vakuuttava esikoistrilleri. Ehdottomasti
lukemisen arvoinen!
PS. Kauniin kannen osuvuuden ymmärtää vasta kirjan luettuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti