Kustantaja: Like 2017
Tommi Liimatta (s. 1976) on Absoluuttinen Nollapiste
-yhtyeen laulaja, säveltäjä ja sanoittaja sekä tuottelias kirjailija: seitsemän romaania ja Sami Yaffa -elämäkerta. Viimeisin romaani Autarktis oli ehdolla vuoden 2017 Finlandia-kirjallisuuspalkintoon.
Kirjan nimi on yhdistelmä kahdesta käsitteestä: kreikankielinen sana autarkia
tarkoittaa täydellistä omavaraisuutta ja Arktis taas Pohjoisnapaa ympäröivää
aluetta, jonka etelärajana pidetään napapiiriä. Omavarainen pohjoinen siis!
Paikka, jossa apu otetaan vastaan sitten, kun ilman ei toimeen tulla!
Lappilainen ei
kannusta. Se kannustaa vittuilemalla. Vittuilemalla asia pannaan ratkeamaan.
Vittuilu osoittaa paikan, se on lähimmäisenrakkautta ja ehkäisee vastaisia
tyhmyyksiä.
Autarktiksessa vuorottelevat
kolmen eri ikäkauden miehen monologit. Yksi miehistä on ”Kaataja”,
sodassa mukana ollut jermu, joka haluaisi jälkipolvien muistavan itsensä niin karhunkaatajana kuin sotasankarina. Toinen on nimimerkki ”Ruottikuume”, viisikymmentäluvun lapsi,
jonka nuoruusaika kesken jääneen koulun ja runsaan alkoholinkäytön vuoksi ei
näytä kovin lupaavalta ja joka etsii parempaa elämää vuoron perään Ruotsista ja
Suomesta. Kolmas kertoja, ”Puhuva tikkataulu”, edustaa nykyhetkeä. Hänellä näyttää
olevan edessään akateeminen ura, mutta sen sijaan hän tyytyykin elämään
erämaatorpassaan työttömänä ja seuraamaan maailman menoa internetin
välityksellä.
Pohjoinen on karu ja yhtä karuja ovat sen asukkaat. Monella
alkoholi astuu kuvioihin jo nuoruusvaiheessa joko kaveriporukoiden paineesta
tai ikioman ahdistuksen turruttajana. Silti juhlintaa jaksaa vain aikansa,
minkä jälkeen nousee halu vetäytyä yksinäisyyteen, mieluiten luontoon. Samalla
tavalla polttelee kaipuu päästä pois kotiseudulta, kunnes haluaakin taas palata
tuttuun ympäristöön ja sellaisten ihmisten pariin, joille ei tarvitse selitellä
mitään.
Miesten monologit ovat äijämäistä jurinaa, mutta pieniä
eroja sentään on. Esimerkiksi muita enemmän opiskellut ”Puhuva tikkataulu”
käyttää paljon sivistyssanoja ja kuvailee tapahtumia luennoivaan sävyyn. Hänen
välityksellään valotetaan Lapin historiaa, kansanperinnettä ja taloudellista kehitystä,
esimerkiksi jokien patoamisen ja patoamisen seurauksena syntyneiden tekojärvien
vaikutuksia väestön elämään. ”Ruottikuume” taas kertoo pikkutarkasti
tehdastyöstä, mutterien ja muhvien sorvaamisesta, ja yhtä tarkasti siltatöistä,
joissa turvameiningit olivat kaukana nykyisistä.
Huumoria on monessa muodossa ja usein melko mustanpuhuvana.
Esimerkiksi otsikoissa: kolmen pääasiallisen kertojan lisäksi puheenvuoron
saavat ”Kaatajan toteutunut sukuhaara” eli avioton poika ja ”Kaatajan toteutumaton
sukuhaara", jonka edustajalla ei siis ole mitään yhteyttä itse ”Kaatajan” kanssa . Tilannekomiikkaa
taas löytyy poikien – ja myöhemmin miesten – vauhdikkaissa kohelluksissa. Myös
ihan tekstitasolla on huumoria: aforismeiksi tiivistyviä lauseita.
Ja milloin on Lappi? Kun lätäkkö jäätyy elokuussa. Kun
kuusi ei kasva.
Juominen on
vääräkohteinen protesti koska se nävertää protestoijan omaa ydintä. Ensin
ryyppää itselle huumorintajun ja sitten ryyppää sen itsestä pois.
Paikoin teksti muistuttaa proosarunoa. Esimerkkinä ylistys
vapaudelle:
Vapaus on ihmisen
lopullinen aihe. Rakkaus on vapautta yksinäisyydestä. Jälkeläinen on vapautta
kuolemasta. Työ on vapautta köyhyydestä. Koti on vapautta asunnottomuudesta.
Urheilu on vapautta raihnaisuudesta. Viina on vapautta uurastuksesta. Raittius
on vapautta itsekkyydestä. Itseilmaisu on vapautta tukahtumisesta.
Autarktis on pohjoisen
elämän miehinen kuvaus, ei ainutlaatuinen mutta silti mielenkiintoinen ja
monipuolinen. Vaikealukuinen se ei ole, mutta tarkkana kannattaa olla palapeliä
mielessään rakennellessaan. Kirjan takakannessa sanotaan ”Kaatajan”
rampautuneen sodassa – sellaista tietoa en havainnut. Muita rampoja kirjassa
kyllä oli, esimerkiksi ”Kaatajan” poika, jota lasautetaan haulikolla salarakkaan
luona vieraillessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti