6.5.2019

NIVUKOSKI, PAULA: Nopeasti piirretyt pilvet


Kustantaja: Otava 2019

1920-lukua Pohjanmaalla. Liisa on isokyröläisen perheen esikoinen. Tai ennen häntä syntyi kylläkin Taisto, mutta tämä lapsi kuoli jo ensimmäisenä talvenaan. Äidin mielessä poika kuitenkin varttuu Liisan ja pikkusisko Sennin rinnalla ja voittaa nämä huomaavaisuudessaan ja taidokkuudessaan mennen tullen. Isä sentään luottaa Liisaan ja antaa ennen kuolemaansa hänelle tehtävän: koita sinä pitää tila suvus.

Isä tarttui Liisaa leuan alta ja katsoi suoraan silmiin. Kuule ny, äläkä unohra. Likat ei oo yhtään sen häjympiä ku poijjakkaa. Ja jos väkevyyres jotaki häviää, niin ällis sen ylittää.

Kosijoita nuorella Liisalla on kaksin kappalein. Antero on hienotunteinen ja uskollinen, mutta hänen mukanaan taloon ei tulisi lainkaan omaisuutta. Tummasilmä Kalle taas on talollisen nuorempi poika, joka osaa kosiskelun taidot. Hän järjestää romanttisia tapaamisia, kirjoittaa runonkin ja lupaa olla jättämättä koskaan.

- vaikka kuihtuus sun talosi,
en sua ikinä hylkää.
Olen sinun valosi,
ikinä en pelkää.

Kalle ei kuitenkaan tule Koskiluhdan tilalle isännän ottein. Hän ei tunne vastuuta töiden sujumisesta eikä raada viimeiseen hikipisaraan saadakseen sadon pelastettua. Päinvastoin hän alkaa pian valitella pienviljelijän elämän epävarmuutta, alituista köyhyyttä ja nälkää. Kalle haluaa Amerikkaan rahaa vuolemaan! Ja Amerikkaan hän lähtee, vaikka matkaa varten on myytävä naapureille hyvää karjaa. Liisa jää taistelemaan tilan säilyttämisestä, helmoissaan kaksi lasta ja kolmas tulossa.

Voi pirnales, kun sinet ikänä ymmärrä. Sinä lähäret muille mettätöihin, sinä lähäret Nurkkalan karsinoota korjaamahan, vaikka omatkin porsaat karkaa. Sinä lähäret Amerikkahan ja jätät mun niskoolle tämän kaiken, mätänevät perunat, fletajavat saranat, rääkyvät kersat ja kiukkuusen äiteen! Sinä lähäret!

Liisan elämä menee todella ahtaalle. Rahaa ei ole edes uusiin kenkiin. Leipään on lisättävä pettua. Amerikasta tulee kirjeitä harvakseltaan ja Kallen kotiinpaluu lykkääntyy lykkääntymistään. Ikävä kaivertaa Liisan mieltä eivätkä oloa helpota kyläläisten vahingoniloiset säälittelyt tai ilkeämieliset vihjailut. Äiti häpeää tytärtään ja nalkuttaa. Eikö Liisa olisi jo tarpeeksi aikuinen pitääkseen puoliaan? Eikö hän voisi ottaa ohjakset omiin käsiinsä ja tehdä rohkeita ratkaisuja? Tukea saattaisi löytyä yllättäviltäkin tahoilta.

Liisa on kirjan keskeisin hahmo, jonka välityksellä asiat nähdään. Hänen itsetuntonsa on äidin soimausten vuoksi nuorena kovin matala eikä hän osaa oikein puolustautua ilkeyttä vastaan. Hän on myös helposti mietteisiinsä vajoava ja kehittelee mielikuvissaan kaikenlaisia outoja kertomuksia. Öisin vaivaavat painajaiset, joita hän tulkitsee enteinä tulevasta. Kasvu voimanaiseksi on ankara ja pitkä, mutta isän sanat velvoittavat.

Kirjan kieli on sujuvaa ja vaihtelevaa, paljon runollisia kielikuvia, paljon puolilauseita ja toistoja. Repliikeissä pohjalainen murre on mehevää ja eloisaa. Tämä on kunnianosoitus pohjalaiselle naiselle, joka synkälläkin hetkellä pystyy näkemään auringon valaisemat pilvet.

Maa oli koti ja elämä. Sukupolvet solmittiin yhteen pellolla saappaat ravassa. Kehrä kiersi seitsemästi ympäri yhdellä rukin pyörän kierroksella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti