HESS, ANNETTE: Tulkki

Kustantaja: WSOY 2020

Alkuteos: Deutsches Haus

Suomennos: Pirkko Roinila

On kolmas adventtisunnuntai vuonna 1963 Frankfurtissa. Eva Bruhns on jo luullut jäävänsä vanhaksipiiaksi, mutta nyt varakkaan perheen perillinen Jürgen Schoormann on saapunut tutustumaan hänen perheeseensä. Eva toivoo nopeaa kosintaa. Äiti ja isä ovat epäileväisiä, sillä suuren postimyyntifirman johtajana Jürgen elää ihan eri maailmassa kuin hieman arveluttavalla alueella sijaitsevan ruokaravintolan omistajan tytär.

Jännittävä ilta keskeytyy Evan kannalta kiusallisesti, sillä hänet kutsutaan syyttäjänvirastoon tulkkaamaan puolaa puhuvan miehen haastattelua. Eva hallitsee puolaksi lähinnä talouselämän sanaston, joten käännös menee ensin metsään totaalisesti: ”suurin osa vieraista oli valaistunut”. Lopulta löytyy oikea tulkinta – ja se on Evalle kuin isku vatsaan: ”me löysimme suurimman osan vangeista kaasuun tukehtuneina”.

Evaa pyydetään toimimaan puolalaisten todistajien tulkkina oikeudenkäynnissä, jossa syytettynä on Auschwitz-Birkenaun kuolemanleirin keski- ja alhaisen tason upseereita ja virkailijoita. Eva ei ole koskaan kuullutkaan tällaisesta paikasta eikä ensin ole uskoa todeksi kertomuksia siellä tehdyistä raakuuksista tai siellä kuolleiden lukumäärästä. Äidistä, isästä tai isosisko Annegretistä ei ole mitään apua, sillä he kieltäytyvät ehdottomasti keskustelemasta asiasta.

Jürgen puolestaan suhtautuu kihlattunsa työhön kielteisesti, koska se saattaa järkyttää tämän ”heikkoa hermovarustusta”. Mies oli olettanut voivansa määrätä tulevan vaimonsa tekemisistä, joten oikeudentajun ja myötätunnon ajaman Evan jääräpäisyys  on paha takaisku avioliiton suunnittelussa. Pystyykö kovin vanhoilliselta tiukkapipolta vaikuttava Jürgen muuttumaan?

Oikeudenkäynnin aikana Eva alkaa yhä selvemmin tuntea, että hänellä on Auschwitziin jonkinlainen yhteys. On hämäriä muistikuvia ihmisistä, käsivarteen tatuoidusta numerosarjasta, jyrkkäkattoisesta talosta. Menneisyyden salaisuuksista ei voi loputtomiin vaieta, mutta miten ne paljastuttuaan vaikuttavat ihmisten elämään?

Kirjassa on siteerattu sanatarkasti Frankfurtin oikeudenkäynnissä käytettyjä puheenvuoroja, joskin eri henkilöitä yhdistellen. Todistajien kokema tuska kuvastuu heidän kuvaillessaan sitä, miten raakalaismaisesti ihminen voi kohdella toista ihmistä. Tätä vastaan asettuu syytettyjen – tavallisen tuntuisten perheenisien. aviopuolisoiden ja kunnioitettujen kansalaisten – täydellinen paatumus ja tekojen kieltäminen. Osa yleisöstäkin asettuu syytettyjen puolelle.

Mutta nuo pukuihin ja hillittyihin solmioihin sonnustautuneet miehet vain katsoivat Cohenia joko halveksuvasti, huvittuneesti tai välinpitämättömästi. Pedoksi kutsuttu syytetty numero neljä, jolla oli vanhan simpanssin kasvot, piteli jopa kättään nenän edessä kuin torjuakseen löyhkän.

Eivät ne mitään paholaisia ole. Ne ovat vain ihmisiä. Ja sehän siinä niin hirveää onkin.

Onko syyllisyydessä aste-eroja? Kuinka raskaasti syyllinen on se, joka noudattaa vain esimiehensä käskyjä? Onko pikaistuksissaan tappanut ihminen häntä syyllisempi? Mille asteikolle sijoittuvat ne, jotka kyllä näkevät pahuuden ympärillään, mutta perhettään suojellakseen pysyttelevät sivussa?  Entäpä muita vahingoittava ihminen, jolla selvästikin on jokin psyykkinen sairaus?

Tulkki on hyvä lukuromaani. Se käsittelee karun realistisesti natsien tekemiä julmuuksia, mutta sisältää myös rakkautta ja jännitystä. Sujuvasti kirjoitettu teksti ja kirjan taidokas rakenne vievät lukijan mukanaan.

Annette Hess (s. 1967) on käsikirjoittanut useita lähihistoriaa käsitteleviä televisiosarjoja, joista Rakkautta Berliinin muurin varjossa (Weissensee) on esitetty Suomessakin. Tulkki on Hessin esikoisromaani.