TOKARCZUK, OLGA: Aja aurasi vainajain luitten yli

Kustantaja: Otava 2020

Alkuteos: Prowadź swój pług przez kości umarłych (2009)

Suomennos: Tapani Kärkkäinen

Nobel-kirjailija Olga Tokarczukin romaani Aja aurasi vainajain luitten yli sijoittuu Tšekin rajan lähellä sijaitsevaan pieneen puolalaiskylään. Taloja on seitsemän, mutta ympärivuotisia asukkaita enää kolme: Janina-rouva ja kaksi miestä, joille Janina on antanut nimet Isojalka ja Outolintu. Rouvan mielestä nimittäin jokaisella on oikeus kutsua toista ihmistä sellaisella nimellä, joka hänen mielestään tätä parhaiten kuvaa.

Janina Duszejeko on ammatiltaan sillanrakennusinsinööri, mutta toimii sairastumisensa jälkeen alakoulun opettajana. Lisätienestejä hän saa pitämällä huolta kesäasukkaiden taloista. Harrastuksinaan Janina-rouvalla on säätiedotusten kuuntelu ja englantilaisen William Blaken runojen kääntäminen puolaksi yhdessä entisen oppilaansa kanssa, velvollisuutenaan eläinten suojelu ja intohimonaan astrologia. Janina uskoo horoskoopin määrittävän yksiselitteisesti, millainen ihminen on ja mitä hänelle tapahtuu.

Luulen, että meistä jokainen tuntee olonsa melkoisen epävarmaksi katsellessaan omaa Horoskooppiaan. Toisaalta katsoja voi olla ylpeä siitä, että taivas on jättänyt jälkensä hänen elämäänsä vähän niin kuin posti lyö päiväysleiman kirjeeseen; hänet on merkitty, hän on ainutkertainen. Mutta samalla se merkitsee vankeutta, se on kuin ihoon tatuoitu vankinumero. Siitä ei pääse irti. En voi olla kukaan muu kuin se, joka olen.

Kertomus alkaa Isojalan kuolemasta. Tämä ilkeäkielinen koiransa rääkkääjä, varas ja salametsästäjä on tukehtunut pieneen luunsiruun, mikä Janinan mielestä on aivan oikein. Kuolemantapaukset eivät kuitenkaan lopu tähän, vaan tienoon merkkihenkilöitä alkaa oudosti menehtyä. Kaikki kuolleet liittyvät jotenkin metsästykseen tai ainakin eläinten tappamiseen, joten mitä selvimmin eläimet ovat ryhtyneet murhaamaan vainoajiaan. Todisteina käyvät murhapaikoilta löytyneet jäljet ja ennen kaikkea astrologiset selvitykset.

Teoriaansa Janina esittelee poliiseille niin suullisesti kuin kirjeissä, mutta virkavalta ei tunnu vanhan rouvan puheisiin paljon huomiota kiinnittävän. Ystävät yrittävät toppuutella Janinaa, jottei tämä joutuisi ihan hullun kirjoihin, mutta rouva on ristiretkellä eläinten oikeuksien puolesta!

Suru, suuri suru ja murhe jokaisesta kuolleesta Eläimestä, suru, joka ei ikinä lopu. Yhtä seurasi toinen, ja niin olin jatkuvasti surun vallassa.

Tokarczukin kirja kuvailee varsinaisen juonen ohella myös seudun tapakulttuuria, perinteisiä uskomuksia ja ruokiakin. Hyvän mielen herättää hammaslääkäri, joka aina säiden salliessa nostaa tuolinsa ulkosalle, jotta asiakkaat saisivat nauttia raittiista ilmasta. Muutenhan aluetta tuntuu hallitsevan miesten ylläpitämä hyvä-veli-verkosto, johon kuuluvat niin virkamiehet kuin papitkin.

Aja aurasi vainajain luitten yli -romaani ei ole dekkari, vaikka siinä tehdään ja selvitellään murhia, vaan kertomus yksinäisyydestä, erilaisuudesta, vakaumuksen voimasta ja asenteista. Huumori on vinohkoa ja tyyli hauskan vanhahtavaa. Janina-rouva on mielenkiintoinen päähenkilö, mutta miten suhtautua hänen toimintaansa? Mitähän kirjailija on tahtonut hänen välityksellään meille sanoa?

PS. Kirjan nimi pohjautuu William Blaken (1757–1827) tekstiin. Teoksessa Taivaan ja helvetin avioliitto ja luvussa Helvetin sananlaskuja yksi sananlaskuista kuuluu näin: Aja kärrysi ja aurasi vainajain luitten yli.