Kustantaja: Otava 2020
Eurodefin hallitsemassa Euroopassa puhutaan yleiseuroa ja
käytetään valuuttana renminbiä. Puolueet on lopetettu, rajat maiden välillä suljettu
ja valvontaa kiristetty. Puolueaktivisteja pidätetään satamäärin, mutta myös
siviilejä vangitaan, kuulustellaan ja hakataan systemaattisesti. Yhä useampi
yrittää paeta pois totalitäärisestä Euroopasta Välimeren yli turvaan Afrikan
kasvukeskuksiin.
Matka Afrikkaan on etenkin pohjoisesta pitkä ja
vaarallinen. Tienvarsipommit räjähtelevät ja rämpiminen Alppien yli jalkaisin
ei keskivertopakenijalta hevin onnistu. Jos pääsee Välimerelle asti, edessä on
matka vuotavilla veneillä. Moni päätyy Lampedusan saarelle.
Parempi heidän on tällä saarella kuin Libyan rannikolla
Afrika Korpsin kuvattavana, tutkittavana ja kuulusteltavana. Lampedusalla he
saavat pitää paperinsa tai valehdella nimensä, valita uuden elämän, yrittää
Israel-Palestiinaan tai uudelleen Välimeren yli.
Lampedusalle on päätynyt myös suomalainen Ingrid. Hän oli
kotimaassaan opiskelija, strippari ja pilleristi, joka jossain vaiheessa lähti
Suomalaiseksi kutsutun miehen matkaan. Mies oli entinen Eurodefin sotilas, joka
yhtäkkiä oivalsi totuuden kaikkien propagandapuheiden ja harhautusten takana ja
alkoi unelmoida vallankumouksesta ja Eurodefin kaatamisesta. Ingridin
populistisiksi muokkaamat palopuheet levisivät somekanavilla ympäri maailmaa ja
lisäksi yleisötilaisuuksissa eri puolilla Eurooppaa.
Aktivistin työ on kuitenkin vaarallista, Suomalaisellekin.
Lampedusalle rantautuu hyvin surullinen ja yksinäinen Ingrid, jonka
elämänhalusta on vain rippeet jäljellä ja jota ei yhtään haittaa, vaikka
muualla hänen luullaan kuolleen venepalossa. Pienen baarin pitäjänä hän seuraa
pakolaisvirtaa, mutta saa lopulta todistaa myös sotilasdiktatuurin kaatumisen.
Hallitus on kaatunut, mutta minne me täältä lähtisimme?
Takaisin Eurooppaanko, joka sylki meidät ulos, kun nousimme sitä vastaan?
Tuleeko tämän myrskyn jälkeen tyven vai rantaan huuhtoutuvien ruumiiden
hyökyaalto? Nimettömiksi jäävät svenit, johnit, christianit ja jánosit lasketaan
nimettömiin hautoihinsa. Lampedusa, Limbodusa.
Dufva pitää
tarinan lujasti otteessaan. Limbodusa-teoksessa ei edetä kronologisessa
järjestyksessä, vaan lukija saa tietoja pala kerrallaan ja jännitys säilyy.
Kirjan alkupuolella kertoja on Ingrid. Hän näkee Suomalaisen karisman ja
palavan innon, mutta jääkö häneltä jotain huomaamatta? Kirjan toisessa
puoliskossa Suomalainen paljastaa, mitä oikeasti tapahtui. Kaoottisessa
maailmassa ihmishengellä ei ole paljon arvoa, vaan kaikkia käytetään pelinappuloina
– jopa omaa itseä.
Limbodusa on väännös italialaisen Lampedusan saaren
nimestä. Sana ”limbo” tarkoittaa epävarmaa välitilaa eri vaihtoehtojen välillä
ja sitähän saarelle henkihieverissä rantautuneiden pakolaisten elämä oikeasti
onkin. Dufva on kuvitellut maailman, jossa moni asia on kääntynyt päälaelleen
nykyhetkeen verrattuna ja tehnyt sen pelottavan todentuntuisella tavalla. Silti
kirja on myös rakkaustarina. Kaaoksenkin keskellä elää läheisyydenkaipuu ja
hellyys.
… jos rakkaudella ei ole väliä, niin mitä sitä sitten
edes elämään…
Helsinkiläinen Lotta Dufva (s. 1987) tekee päivätyönsä
kirjankustantamossa, mutta vapaa-aikanaan miettii mahdollisia ja mahdottomia
maailmoita. Limbodusa on hänen esikoisteoksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti