Kustantaja: Otava 2021
Alkuteos: Jackie
Suomennos: Jaana Nikula
On kesä 1988. Itseään Jackieksi kutsuva yhdeksäntoistavuotias
tyttö on junassa matkalla Skånesta Tukholmaan, missä toivoo saavansa kokea uudenlaista
elämää. Matkan aikana Jackie tutustuu itseään kymmenkunta vuotta vanhempaan
mieheen, joka Tukholman rautatieasemalla kohteliaasti tarjoaa tytölle yösijaa. Juna
on useita tunteja myöhässä eikä tyttö halua herättää hienostoalueella
sijaitsevan vuokrakämppänsä isäntäväkeä keskellä yötä, joten hän suostuu.
Tyttö ei ole lapsellisen hyväuskoinen, mutta kuitenkin nuori
ja hieman epävarma itsestään. Mitään hälyttävää ei miehen ullakkoasunnossa
kuitenkaan tapahdu. Vain kupponen teetä ja sänky nukkumiseen. Aamulla tytön
herätessä sikeästä unestaan mies on jo poissa eikä palaa koko kesänä.
Jackie ei jää toimettomaksi. Hän etsii itselleen työpaikan,
alkaa opetella piirtämistä elävän mallin mukaan ja pääsee yliopistoon
opiskelemaan. Ennen kaikkea tyttö kirjoittaa. Pieni muistikirja seuraa häntä
kaikkialle tapahtumien, ajatusten ja nopeiden piirrosten taltiointia varten. Tyttö
on kärsimätön ja haluaa asioiden tapahtuvan nopeasti. Hän kaipaa Seikkailua!
Niin kauan kuin jaksaa muistaa, hän on aina odottanut
jotain tapahtuvaksi. Aivan kuin odottaisi junaa, joka vain viipyy ja viipyy ja
viimein on todettava, ettei juna ole pelkästään myöhässä vaan voi jäädä
saapumatta kokonaan.
Palattuaan syksyllä kaupunkiin mies kyllä ottaa yhteyttä
tyttöön, mutta pysyttelee etäisenä ja näennäisen välinpitämättömänä. Sehän
herättää tytössä kiinnostusta! Mies pyörii hänen mielessään päivin ja öin ja
suonissa tuntuu uudenlainen syke. Lopulta päädytään siihen, mihin mies on koko
ajan tähdännytkin. Miltei kliseisen suurenmoiseen ja intohimoiseen rakasteluun.
Mies on hyvin huomaavainen. Hän tekee aikaa ja vaivaa
säästämättä tytölle herkkuruokia ja ajeluttaa tätä ympäri Tukholmaa. Jackie ei
tajua olevansa manipuloinnin kohteena, vaan suostuu olemaan miehen kanssa yhä
tiiviimmin. Ystävyyssuhteet kärsivät, kun Jackie unohtaa tapaamiset.
Piirtäminen jää. Työpaikka menee lintsaamisen vuoksi.
Mies oli ehtinyt huomata sen jo ensimmäisenä yönä
ullakkoasunnossa, hän oli silloin aavistanut Jackiessa kaksi ominaisuutta:
vamman ja vahvuuden, ja hän oli pitänyt niistä molemmista. Vahvuus kiehtoi
häntä, mutta entä jos Jackiessa ei olisi ollut mitään muuta? Ei, jos hän ei
olisi nähnyt vammaa, hän ei olisi koskaan uskaltanut lähestyä Jackieta. Jackien
haavoittuvuus ei johtunut viattomuudesta vaan siitä, että häntä oli haavoitettu
ennenkin.
Vielä Jackie ja mies kokevat ihania hetkiä, mutta väkivalta
on hiipimässä suhteeseen. On kylmäävää seurata, miten Jackien tahto vähitellen
murtuu eikä hän enää erota, mikä on totta ja mikä miehen syöttämää valhetta. Tyttö
ymmärtää kyllä olevansa vaarassa, mutta on liian turta ja pelokas toimiakseen
järkevästi ja onnistuakseen pakenemaan miehen valtapiiristä.
Rajaa ei ole. On vain tilanteita, jotka saavat Jackien
myöhemmin ajattelemaan, että raja olisi pitänyt vetää juuri sinä tiettynä
hetkenä, kun ero rakkauden ja kidnappauksen välillä hämärtyi. Juuri silloin
kun mies katsoi häntä tai juuri silloin kun esti lähtemästä, Jackie
olisi pitänyt vetää raja.
Toisaalta myös mies on onneton. Hän haluaisi omistaa
rakastettunsa kokonaan, ruumiineen ja sieluineen, mutta ei pysty uskomaan
kenenkään naisen uskollisuuteen. Hän vainuaa petosta kaikkialla, tulkitsee
asioita vainoharhaisesti ja pahimmalla mahdollisella tavalla. Hänkin ajautuu
voimattomana tilanteeseen, jossa rakkaudesta on tullut vankila.
Swärd kuvaa rakkaussuhteen vähittäistä vinoutumista
viiltävällä tarkkuudella. Lukija tietää asioista enemmän kuin tarinan henkilöt
ja näkee vaaran merkit jo varhain. Jännitys kiristyy kiristymistään. Kuinka
Jackien käy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti