8.9.2021

CHEVALIER, TRACY: Uusi poika

Kustantaja: Johnny Kniga

Alkuteos: New Boy

Suomennos: Natasha Vilokkinen

Tracy Chevalierin romaani Uusi poika on hänen tulkintansa Shakespearen näytelmästä Othello. Tapahtumapaikkana on washingtonilainen koulu ja ajankohtana yksi jonnekin 1970-luvulle sijoittuva koulupäivä. Othelloa edustaa ghanalaisen diplomaatin poika Osei (tai helpommin O), joka on isänsä työn vuoksi joutunut jatkuvasti siirtymään koulusta toiseen ja tottunut olemaan koulun ainoa musta oppilas.

Tänään hänellä oli edessään taas uusi koulupiha täynnä valkoisia oppilaita tuijottamassa, taas uusi poikajoukko arvioimassa häntä, taas uusi kello, joka soi samalla sävelkorkeudella kuin kaikki maailman koulunkellot, taas uusi opettaja, joka silmäili häntä levottomana jononsa päästä. Hän oli kokenut tämän ennenkin, ja kaikki oli tuttua.

Tällä kertaa Osein alku uudessa koulussa näyttää odotettua paremmalta, sillä hän saa opastajakseen kuudennen luokan suosituimman tytön. Desdemondaa edustava Dee on kiinnostunut pojan taustasta ja kokemuksista, vaikka hänen naiivit kysymyksensä välillä paljastavatkin melkoista tietämättömyyttä. Yllättävän nopeasti nuorten välille syntyy ihastumista lähentelevä ystävyys, mikä tietenkin rajoittuu vain kouluympäristöön. Kotiinsa Dee ei mustaa poikaa todellakaan voisi viedä.

Tietämättömyyteen pohjautuvaan avoimeen rasismiin oli tietyllä tapaa helpompi suhtautua. Enemmän häntä häiritsi hienovarainen ilkeily… Huomautukset ja jatkohuomautukset: ”Voi, en minä sinua tarkoita, Osei. Sinä olet erilainen” Tai kommentit, kuten ”hän on musta mutta fiksu”, ja kyvyttömyys ymmärtää, miksi se loukkasi.

Jagon roolissa on Osein ja Deen luokkatoveri Ian, kaunainen nuorukainen, joka hallitsee muita koululaisia kiusanteon, kiristyksen ja väkivallan keinoin. Kun musta poika yllättäen saavuttaa menestystä koulupihalla, aloittaa Ian monimutkaisen kampanjan, jossa merkittävää osaa näyttelee oppilaalta toiselle siirtyvä mansikkakuvioinen kynäpenaali. Osei pois vallasta, sydänsuruja Deelle ja harmeja mahdollisimman monelle!

He olivat kuin näytelmän henkilöitä, jotka kaipasivat ylimääräistä kohtausta, lankaa, joka kiristäisi kaiken tiukalle. Ja Ian piteli langanpäästä kiinni. Tekisi hyvää panna heidät kaikki polvilleen – ei pelkästään mustaa poikaa, vaan myös koulun lemmikit. Casper ja Dee muistuttivat sitä teflonpannua, jolla Ianin äiti paistoi munia – heihin ei tarttunut niin mikään. Hän ei ollut ikinä päässyt heihin käsiksi – he olivat porrasta korkeammalla kuin Ianin harrastamat metkut.

Othellon siirtäminen 1970-luvun koulumaailmaan tekee tapahtumista yllättävän uskottavia. Teini-ikään kuuluvat äkkinäiset tunteenvaihtelut, pätemisentarve ja halu kuulua joukkoon, joita kaikkia Ian osaa juonissaan hyödyntää. 1970-luku taas oli aikaa, jolloin mahdollisuudet tutustua muihin kulttuureihin olivat vielä vähäisiä ja ennakkoluulot voimissaan. Se näkyy selkeimmin koulun opettajien asenteissa ja käytöksessä.

Tarinan henkilöistä Chevalier onnistuu suppeahkoon sivumäärään nähden kertomaan yllättävän paljon. Maininnat Ianin taustasta ja kotioloista selittävät paljolti sitä, miksi hänestä on tullut niin katkera, kateellinen ja alemmuudentuntoinen. Maltillisen oloiseen Oseihin puolestaan on suuresti vaikuttanut perheen sisäinen ristiriita, jossa vastakkain ovat diplomaattista käytöstä vaativa isä ja radikalisoitunut isosisko.

Uusi poika saattaisi kiinnostaa myös nuoria lukijoita – kertoohan se nuorista ihmisistä, kouluympäristöstä ja koulukiusaamisesta. Vaikka tarina sijoittuukin 1970-luvulle, on moni asia edelleen sama. Valitettavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti