Kustantaja: Johnny Kniga
Alkuteos: New Boy
Suomennos: Natasha Vilokkinen
Tracy Chevalierin romaani Uusi poika on hänen
tulkintansa Shakespearen näytelmästä Othello. Tapahtumapaikkana on
washingtonilainen koulu ja ajankohtana yksi jonnekin 1970-luvulle sijoittuva
koulupäivä. Othelloa edustaa ghanalaisen diplomaatin poika Osei (tai helpommin
O), joka on isänsä työn vuoksi joutunut jatkuvasti siirtymään koulusta toiseen ja
tottunut olemaan koulun ainoa musta oppilas.
Tänään hänellä oli edessään taas uusi koulupiha täynnä
valkoisia oppilaita tuijottamassa, taas uusi poikajoukko arvioimassa häntä,
taas uusi kello, joka soi samalla sävelkorkeudella kuin kaikki maailman koulunkellot,
taas uusi opettaja, joka silmäili häntä levottomana jononsa päästä. Hän oli
kokenut tämän ennenkin, ja kaikki oli tuttua.
Tällä kertaa Osein alku uudessa koulussa näyttää odotettua
paremmalta, sillä hän saa opastajakseen kuudennen luokan suosituimman tytön. Desdemondaa
edustava Dee on kiinnostunut pojan taustasta ja kokemuksista, vaikka hänen naiivit
kysymyksensä välillä paljastavatkin melkoista tietämättömyyttä. Yllättävän
nopeasti nuorten välille syntyy ihastumista lähentelevä ystävyys, mikä tietenkin
rajoittuu vain kouluympäristöön. Kotiinsa Dee ei mustaa poikaa todellakaan
voisi viedä.
Tietämättömyyteen pohjautuvaan avoimeen rasismiin oli
tietyllä tapaa helpompi suhtautua. Enemmän häntä häiritsi hienovarainen
ilkeily… Huomautukset ja jatkohuomautukset: ”Voi, en minä sinua tarkoita, Osei.
Sinä olet erilainen” Tai kommentit, kuten ”hän on musta mutta fiksu”, ja
kyvyttömyys ymmärtää, miksi se loukkasi.
Jagon roolissa on Osein ja Deen luokkatoveri Ian, kaunainen nuorukainen,
joka hallitsee muita koululaisia kiusanteon, kiristyksen ja väkivallan keinoin.
Kun musta poika yllättäen saavuttaa menestystä koulupihalla, aloittaa Ian monimutkaisen
kampanjan, jossa merkittävää osaa näyttelee oppilaalta toiselle siirtyvä
mansikkakuvioinen kynäpenaali. Osei pois vallasta, sydänsuruja Deelle ja
harmeja mahdollisimman monelle!
He olivat kuin näytelmän henkilöitä, jotka kaipasivat
ylimääräistä kohtausta, lankaa, joka kiristäisi kaiken tiukalle. Ja Ian piteli
langanpäästä kiinni. Tekisi hyvää panna heidät kaikki polvilleen – ei
pelkästään mustaa poikaa, vaan myös koulun lemmikit. Casper ja Dee muistuttivat
sitä teflonpannua, jolla Ianin äiti paistoi munia – heihin ei tarttunut niin
mikään. Hän ei ollut ikinä päässyt heihin käsiksi – he olivat porrasta
korkeammalla kuin Ianin harrastamat metkut.
Othellon siirtäminen 1970-luvun
koulumaailmaan tekee tapahtumista yllättävän uskottavia. Teini-ikään kuuluvat
äkkinäiset tunteenvaihtelut, pätemisentarve ja halu kuulua joukkoon, joita
kaikkia Ian osaa juonissaan hyödyntää. 1970-luku taas oli aikaa, jolloin mahdollisuudet
tutustua muihin kulttuureihin olivat vielä vähäisiä ja ennakkoluulot
voimissaan. Se näkyy selkeimmin koulun opettajien asenteissa ja käytöksessä.
Tarinan henkilöistä Chevalier onnistuu suppeahkoon sivumäärään
nähden kertomaan yllättävän paljon. Maininnat Ianin taustasta ja kotioloista
selittävät paljolti sitä, miksi hänestä on tullut niin katkera, kateellinen ja
alemmuudentuntoinen. Maltillisen oloiseen Oseihin puolestaan on suuresti
vaikuttanut perheen sisäinen ristiriita, jossa vastakkain ovat diplomaattista
käytöstä vaativa isä ja radikalisoitunut isosisko.
Uusi poika saattaisi kiinnostaa myös nuoria lukijoita
– kertoohan se nuorista ihmisistä, kouluympäristöstä ja koulukiusaamisesta.
Vaikka tarina sijoittuukin 1970-luvulle, on moni asia edelleen sama.
Valitettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti