Kustantaja: Otava 2021
Katja Kallion Tämä läpinäkyvä sydän -romaani on
jatkoa vuonna 2013 ilmestyneelle teokselle Säkenöivät hetket, joka
ajoittuu toisaalta vuoteen 1914 kuvaten hankolaisen Kreutzmanin perheen
muodostumista ja toisaalta ajanjaksoon 1935–1936, jolloin perheen keskimmäinen
tytär Beata saattaa itsensä vaikeuksiin merille kaipaavan Effen kanssa.
Vuonna 1940 Suomi vuokraa talvisodan jälkeisten rauhanehtojen
mukaisesti Hankoniemen saarineen Neuvostoliitolle 30 vuodeksi
sotilastukikohdaksi. Kaikki Hangon asukkaat joutuvat poistumaan kaupungista kymmenen
päivän kuluessa, mutta taloista he jättävät venäläisille vain seinät.
Esimerkiksi Elly Kreutzmanin rakas peilipöytä upotetaan viime hetkellä avantoon.
Loppuvuonna 1941 rintama on
siirtynyt jo kauaksi Hankoniemestä ja sotilastukikohdan strateginen merkitys
hävinnyt, joten Neuvostoliitto vetää joukkonsa pois alueelta. Yksi kuljetusaluksista
kuitenkin ajaa miinaan ja osa haaksirikkoutuneista tuodaan Hankoon pystytetylle
vankileirille. Entiset vallanpitäjät joutuvat elämään nälässä ja kurjuudessa ja
työskentelemään raskaissa ja vaarallisissa tehtävissä kuten miinanraivauksessa.
Helmikuussa 1942 Hanko on saatu
puhdistettua miinoista siinä määrin, että ensimmäiset paluumuuttajat voivat
saapua. Heidän joukossaan on Kreutzmanin perhe, joka huristelee 36 asteen
pakkasessa ensin kotinsa ohi. Ennen punainen talo on nyt räikeän sininen! Kiusaakin
on tehty: kaivoon heitetty kissan- ja koiranraatoja, jauhosäkkeihin kaadettu
paloöljyä. Isän tupakkaviljelmä on kuitenkin huolellisesti suojattu pakkaselta.
Kaikkien asukkaiden työpanos on
tarpeen, jotta rauniot saataisiin raivattua ja elämä raiteilleen. Vain Beata on
kieltäytynyt työpaikasta, koska hoitaa kotona viisivuotiasta lehtolastaan
Agnesta. Tytär on toki rakas, mutta äitinä olo ei Beatalta oikein luonnistu –
hän eläisi mieluummin vapaasti omaa elämäänsä. Yksinäisen sotavangin saapuminen
talolle ruokaa anomaan lisää Beatan sisäistä levottomuutta.
Kävelit minua kohti yhtä
kevyenä kuin pikkulintu. Komeus roikkui kasvoillasi väsyneenä ja nälkäisenä… Silmäsi
olivat suuret ja ruskeat kuin leipä jota pyysit. Kukaan ei ole katsonut minua
niin suurin silmin, niin pohjattomasti kuin sinä.
Vangista tulee Beatalle
pakkomielle. Hän ajattelee miestä alinomaa kuin jotakin herkkua: silmät
sacheria, tukka lakritsia ja solisluu marenkia. Hän väijyy leirin aitauksen
takana vain nähdäkseen kaipauksensa kohteen pyyhkivän hikeä otsaltaan. Lähelle
toisiaan Beata ja Ivan pääsevät vain pari kertaa, mutta kokemus on silloin huumaava.
Ensimmäinen suudelmasi
maistui nälältä ja huusi suussani. En ymmärtänyt mitä, sen kun vain huusi
täyttä kurkkua. Pelosta ja himosta ja helpotuksesta varmaan tai vapauden takia.
Kesällä 1942 Hankoon perustetaan
kauttakulkuleiri Lappiin meneville ja sieltä tuleville saksalaisille sotilaille.
Epävarmuus valtaa ihmiset. Venäläisten vankien auttamisesta voi seurata jopa
kuolemantuomio, mutta tuomittavana pidetään myös saksalaisten kanssa veljeilyä.
Kreutzmanin tytöistä Beata on vaarassa ukrainalaisen ja pikkusisko Sylva
saksalaisen rakastettunsa vuoksi ja isosisko Harrietkin sotkee asiansa.
Syksyllä 1944 tilanne muuttuu
jälleen, kun Suomi ja Neuvostoliitto solmivat Moskovan välirauhan.
Rauhanehtojen mukaan Suomen kuuluu karkottaa saksalaiset sotilaat alueeltaan ja
luovuttaa venäläiset sotavangit Neuvostoliittoon. Sekavassa tilanteessa sekä
Beatan että Sylvan on valittava tiensä ja sen vaatimat uhraukset.
Beata on kirjan kertoja ja
tarinan kuuntelija on hänen ”sinäksi” puhuttelemansa Ivan. Beata on kiihkeä
nainen, joka tuntuu janoavan elämältä paljon enemmän kuin lopulta voi saada ja
olevan valmis riskeeraamaan kaiken halunsa vuoksi. Hän elää vaistojensa ja
viettiensä varassa, mitä symboloivat hänen sisimmässään elävät linnutkin.
Minun lintuni sekosivat
nähdessään sinut, alkoivat sirkuttaa ja hypähdellä ja räpistellä. Sinä
pysähdyit ja katsoit minuun.
Tämä läpinäkyvä sydän on
tärkeä ja mielenkiintoinen teos. Tapahtumapaikkana on Hanko, mutta kuvaus ihmisistä
vaihtuvien valtasuhteiden avuttomina uhreina on yleismaailmallinen ja totta
tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa. Kirja perustuu vahvasti faktoihin,
mutta unenomainen kerronta ja runollinen kieli kohottavat sen pakahduttavaksi
rakkaustarinaksi, jonka loppu jysähtää kohtalonomaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti