GRIMALDI, VIRGINIE: Suloisimmat hetket

Kustantaja: Otava 2021

Alkuteos: Et que ne durent que les moments doux

Suomennos: Cristina Sandu

Virginie Grimaldia (s. 1977) kutsutaan Ranskassa feel good -kirjallisuuden kuningattareksi, jonka lämminhenkiset romaanit ovat jatkuvasti myyntimenestyksiä. Ensimmäisen teoksensa Grimaldi kirjoitti kahdeksanvuotiaana. Se oli rakkaustarina, joka sisälsi 30-sivuisen kuvauksen auringonlaskusta.

Suloisimmat hetket -teoksessa vuorottelee kaksi kertojaääntä. Toinen äänistä on viisikymppisen Élisen, joka lastensa lennettyä maailmalle asuu yksinään ainoana seuralaisenaan Édouard, maailman rumin koira. Tässä uudessa tilanteessa Élise tuntee elämänsä tylsäksi ja itsensä aivan turhaksi, mutta löytää ensin työtoverinsa avustuksella afrotanssin ja seuraavaksi tanssikurssin vetäjän ansiosta vapaaehtoistyön vastasyntyneiden osastolla, missä keskoset tai muuten erityishoitoa tarvitsevat vauvat kaipaavat lämmintä syliä ja viihdyttelyä.

Miten ironista, että olen haaveillut omasta ajasta viimeiset 23 vuotta… Ottaisin mielihyvin takaisin kaikki vaikeat hetket, joista on tullut suloisia nyt, kun ne ovat jäljellä vain muistoissani.

Toinen äänistä on nuoren Lilin, jonka rutiininomaiseksi luultu lääkärintarkastus kääntyy kiidätykseksi leikkaussaliin ja lapsen syntymään pari kuukautta liian aikaisin. Pikkuinen vauva ei pysty hengittämään itse eikä imemään. Lili voi päivien kuluessa vain toivoa, että lapsi sentään selviäisi. Hän rupeaa kirjaamaan muistikirjaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan toivoen, että lapsi – muistiinpanojen ”sinä” - joskus voisi ne lukea.

Sinulla oli vain vaippa ylläsi. Löysit heti asentosi, kerällä vatsaani vasten, pikkuiset kasvosi rinnallani. En nähnyt maskia, en tuntenut letkuja. En kuullut enää piipityksiä… Jalkani tärisivät ja ylempänä, rintakehäni alla, kohdassa jota kutsutaan sydämeksi, tapahtui räjähdys.

Samankaltaiset tuntemukset sivuavat toisiaan, kun puheenvuoro vaihtuu naiselta toiselle. Kun Lili tuskailee leikkaushaavojensa kanssa, kärsii Élise afrotanssitunnin jälkeisistä säryistä. Kun Lili tuudittelee pienokaistaan rintaansa vasten, silittelee Élise koiraa, joka ikävöi oikeaa isäntäänsä eli Élisen poikaa.

Suloisimmat hetket -romaani kuvaa herkkävaistoisesti ja ymmärtäen niitä erilaisia tunteita, joita naisten mielissä liikkuu. Élise kokee lasten itsenäistymisen vaikeaksi, suree vähentyneitä kontakteja ja iloitsee, kun yhteys kuitenkin yhä on. Lilin tunteet puolestaan heittelevät laidasta laitaan. Itku on herkässä. Syyllisyys painaa: johtuiko lapsen ennenaikainen syntymä jostakin Lilin tekemästä virheestä?

Löydätte kyllä selityksiä muiden puolesta, mutta mitä itseenne tulee, olette säälimättömiä. Syyllisyys on itsensä kaltoinkohtelua. Meillä on kaikilla tapana käyttäytyä ankarimmin itseämme kohtaan, vaikka sitä pitäisi olla lempein. Antakaa itsellenne anteeksi, hyvät ihmiset. Kuunnelkaa sisintänne. Se mitä tapahtui ei ole teidän syytänne.

Kirja kannustaa ottamaan kontakteja ihmisiin ja olemaan arvioimatta ketään ensivaikutelman perusteella. Sekä Élise että Lili ovat syrjään vetäytyviä, mutta onneksi heidän kohdalleen osuu sosiaalisia ja myötätuntoisia ihmisiä. Etenkin Lilille merkitsee paljon samassa tilanteessa olevien ryhmä, jossa tuetaan murheen hetkellä ja iloitaan jokaisesta hyvästä uutisesta.