19.7.2022

EVARISTO, BERNARDINE: Tyttö, nainen, toinen

Kustantaja: WSOY 2022

Alkuteos: Girl, Woman, Other

Suomennos: Kaijamari Sivill

Bernadine Evariston teoksessa Tyttö, nainen, toinen kerrotaan kahdestatoista mustasta naisesta, joista kullekin on omistettu oma lukunsa. Luvussa käydään läpi naisen taustaa, elämänvaiheita, sukua, rakastettuja ja ystäviä eli kaikkea sitä, mikä tekee ihmisestä yksilön, mutta toisaalta paljastetaan myös naisten välisiä yhtymäkohtia. Taustalla vilahtelevat maat, joista nämä naiset tai heitä edeltävät sukupolvet ovat aikoinaan Britanniaan lähteneet: Nigeria, Ghana, Guyana, Barbaros, Etiopia… Mielenkiintoisia kertomuksia kaikki!

Naisten ihonvärit vaihtelevat syvänmustasta miltei valkoiseen; uskoopa yksi naisista olevansakin valkoinen. Värieroilla on ollut ja on yhä merkitystä. Nuori kartanonrouva herättää 1800-luvulla ihmetystä ympäristössä, jossa mustaa ihmistä ei ole aiemmin nähty, mutta saavuttaa hyväksyntää puhumalla samalla tavalla kuin muutkin kyläläiset. Nykyhetki ei ole sen kummempi: musta naispuolinen investointipankkiiri joutuu työskentelemään muita lujemmin vakuuttaakseen asiakkaitaan pätevyydestään.

Kaikilla kirjan naisilla on jonkinlainen side tai kosketuskohta yhteen henkilöön eli Ammaan, joka on tunnettu feministi, sosialisti ja lesbo. Hänen Lontoon kansallisteatteriin mustista lesbosotureista kirjoittamansa ja ohjaamansa näytelmä toimii teoksen kehyskertomuksena: alussa jännitetään ensi-iltaa ja lopussa juhlitaan esityksen jälkeisillä jatkoilla. Annetaan sisarellista tukea, vaikka joidenkin käsitys feminismistä onkin tiukempi (koskee pelkästään naisena syntyneitä naisia) tai laajempi kuin Amman:

   kuule Megan, olen oppinut kantapään kautta, miten naisia syrjitään, ja sen tähden minusta tuli sukupuolen korjauksen jälkeen feministi, intersektionaalinen feministi, sillä kyse ei ole yksinomaan sukupuolesta vaan rodusta, seksuaalisesta suuntautumisesta, yhteiskuntaluokasta ja muista tekijöistä joiden keskellä me enimmäkseen ajattelemattamme joka tapauksessa elämme

Sukupuolinen suuntautuneisuus on yksi kirjan pääteemoista. Jotkut ovat avoimesti lesboja, jotkut eivät taida tiedostaa asiaa juuri ollenkaan. Lesbosuhteissakin on eroja: yksi nautiskelee huolettomista kertaluontoisista tapaamisista, toinen alistaa kumppaniaan ja yrittää pitää tämän erossa muista kiinnostuneista.

Megan/Morgan menee muita pitemmälle, sillä hänestä sukupuoli on yksi sivilisaatiomme suurimmista valheista, jonka on tarkoitus pitää miehet ja naiset omalla paikallaan. Megan itse ei identifioidu sen paremmin naiseksi kuin mieheksi, vaan aikoo olla kokonaan sukupuoleton eli ”toinen”. Hän myös uskoo, että tämä tulee olemaan yleinen suuntaus tulevaisuudessa.

eikä lapsi jonka Amma kasvatti feministiksi ole viime

aikoina edes tunnustautunut sellaiseksi

    feminismi on laumasieluista, Yazz sanoi hänelle, 

suoraan sanottuna naiseuskin on ihan passé, meillä

yliopistolla kävi ei-binäärinen aktivisti Morgan Malenga

ja se oli tosi avartavaa, meistä tulee luultavasti kaikista

ei-binäärisiä, ei miehiä eikä naisia, miehisyys ja naiseus on

muutenkin vain sukupuolitettua performanssia ja se taas

meinaa, että sun naisasia, äityli, muuttuu tarpeettomaksi ja

muutenkin mä sitä paitsi olen humanitaristi, se on paljon

korkeammalla tasolla kuin feminismi

   tiedätkö sä edes, mitä se on?

Tärkeä asia on koulutus, jolla on voima muuttaa koko elämä. Ihannetapauksessa joku huono-osaisuuteen lähes tuomittu musta tyttö saattaa singahtaa menestykseen, mutta Ihan suoraviivaista tämä ei kyllä ole. Ensinnäkin maahanmuuttajan kotimaassaan suorittamat tutkinnot eivät ehkä pädekään toisessa maassa ja toisekseen – ilman korkeita tutkintojakin voi pärjätä. Lisäksi menestymisen kääntöpuolena saattaa olla etääntyminen omasta kulttuuriperinnöstä.

Tyttö, nainen, toinen -romaanin teksti näyttää ladonnaltaan proosarunolta ja lisäksi lauseiden alusta puuttuvat isot kirjaimet ja lopusta pisteet, mutta onneksi sen lukeminen on ihan yhtä sujuvaa kuin normaalin proosan. Kirjassa on huumoria ja terävyyttä, yksityiskohtia (esimerkiksi perinteiset ruoat) ja laajoja perspektiivejä, yksinäisyyttä ja yhteisöllisyyden tuomaa turvaa. Kirjan lopussa paljastuu vielä melkoinen yllätys.

Englantilais-nigerialainen Bernadette Evaristo (s. 1959) voitti teoksellaan Booker-palkinnon vuonna 2019 yhdessä Margaret Atwoodin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti