GARMUS, BONNIE: Kaikki on kemiaa

Kustantaja: Tammi 2022

Alkuteos: Lessons in Chemistry

Suomennos: Mari Hallivuori

Kaikki on kemiaa -romaani alkaa tavallaan keskeltä tarinaa eli marraskuusta vuonna 1961, jolloin tutkija Elizabeth Zott tapaa paikallisen tv-kanavan iltapäiväohjelmien tuottajan Walter Pinen. Tämän jälkeen palataan toisaalta menneisyyteen ja toisaalta seurataan sitä, mitä Elizabethin ja Walterin tapaamisesta seuraa.

Lapsuudesta asti Elizabeth on joutunut kärsimään miesten vuoksi. Hänen isänsä oli liukas huijarisaarnaaja, jonka vuoksi perhe muutti jatkuvasti paikkakunnalta toiselle. Kirjastojen avulla huippuälykäs, tiedonhaluinen ja sinnikäs Elizabeth pystyi kuitenkin opiskelemaan ja pääsi yliopistoon. Tie tohtoriopintoihin tyssäsi, kun tutkinnonohjaaja yritti raiskata Elizabethin ja Elizabeth puolustautui. Lähtöpassit annettiin Elizabethille.

Vuonna 1952 Elizabeth työskentelee kemistinä Etelä-Kalifornian Commonsissa sijaitsevassa Hastingsin tutkimuslaitoksessa. Kemian osaston esimies uskoo naisen älyn riittävän vain perustason töihin, mutta Elizabeth tekee salaa omaa tutkimustaan polyfosforihappojen toiminnasta DNA:n pakkautumisessa. Ystäviä hänellä ei ole, sillä naiset inhoavat Elizabethin kauneutta ja miehet ovat katkeria jäädessään vaille huomiota. Sitten kuvioihin astuu Calvin Evans.

Calvin Evans on Hastingsin suuri tähti. Hän on ponnistanut katolisen poikakoulun orpopojasta tiedemaailman huipulle ja ollut kolmesti ehdolla Nobel-palkintoon. Syitä, miksi hän aikoinaan valitsi Hastingsin tukikohdakseen huolimatta pienehköstä palkasta, oli kaksi: suhteellisen sateeton ilmanala ja mahdollisuus harrastaa soutua. Naisten suhteen Calvin on aivan kokematon, koska ei ole koskaan löytänyt yhteistä puheenaihetta näiden kanssa.

Elizabethin ja Clavinin ensimmäiset tapaamiset ovat karuja, mutta kemiat ovat silti kohdanneet. Pian heidän välilleen syntyy hieno ja läheinen suhde, jossa puheenaiheista ei tosiaankaan ole pulaa. Calvin haluaisi virallistaa suhteen ja auttaa Elizabethia tämän työssä, mutta nainen kieltäytyy – hän ei halua olla riippuvainen kenestäkään miehestä.

”Elämä ei ole koskaan ollut reilua”, Calvin sanoi, ”ja silti yrität toimia sillä oletuksella kuin se olisi sitä – että kunhan saat pari asiaa oiottua, kaikki loksahtaa kohdalleen. Se on toiveajattelua. Saanko antaa neuvon?” Ja ennen kuin Elizabeth ennätti kieltää, hän jatkoi: ”Ei kannata yrittää toimia systeemin säännöillä. Kierrä ne.”

Valitettavasti yhteiselo jää lyhyeksi, kun Calvin menehtyy traagisessa onnettomuudessa. Elizabeth irtisanotaan hänen kuolemansa jälkeen välittömästi – koska odottaa aviotonta lasta. Vaikeudet kasaantuvat, suurimpana niistä jatkuva rahapula.  Madeline-tytär (virallisesti Mad, väärinkäsityksestä johtuen) ei ole helppo vauva, mutta alle nelivuotiaana jo niin varhaiskypsä ja taitava, että hänet hyväksytään esikouluun.

Marraskuussa 1961 Elizabethin rahaongelmat ratkeavat: häikäistynyt Walter Pine palkkaa hänet Kuudelta syödään -kokkiohjelman juontajaksi. Tuotantoryhmän johto koostuu pelkästään miehistä, jotka luulevat tietävänsä, mitä keskiverto kotirouva ohjelmalta haluaa, mutta Elizabeth jättää kaikki suunnitelmat huomiotta. Hänestä ruoanlaitto on vakava asia – ja ennen kaikkea kemiaa.

Kemiaa ja elämää ei voi erottaa toisistaan – kemia on läsnä kaikessa elämässä. Piirakan tavoin elämällä pitää olla vahva pohja. Te luotte pohjan elämälle omassa kodissanne. Tehtävä on suunnattoman vastuullinen ja aliarvostettu, vaikka ilman sitä mikään ei pysyisi koossa.

Yllättäen ohjelmasta tulee huippusuosittu ja Elizabethista julkkis. Hän itse ei kuitenkaan osaa asiasta iloita: hänhän on tutkija, jonka pitäisi jatkaa aiheensa parissa eikä puuhastella televisiossa (vaikka ohjelmasta on seurannut monille naisille riemastuttavia asioita). Tarvitaan vielä pari ikävää notkahdusta ennen kuin haltijakummi lehahtaa paikalle ja järjestää asiat kohdilleen.

Kaikki on kemiaa -romaani on toisaalta hauska, vauhdikas ja sadunomainen. On syvää rakkautta, kadonnut perillinen, juonittelua, väärinkäsityksiä ja odottamattomia käänteitä. Ovat kiinnostavat henkilöhahmot, jotka tosin jäävät viisaan Puoli-Seitsemän-koiran varjoon. Toisaalta romaani on tiukka kannanotto naisen asemaan, johon 1960-luvulla miehillä on valtaa mitä moninaisimmissa asioissa. Hiukan on niistä ajoista päästy eteenpäin, mutta töitä riittää kyllä yhä.

 Liian paljon tieteellistä lahjakkuutta heitetään hukkaan sukupuoleen ja rotuun kohdistuvan syrjinnän vuoksi. Se raivostuttaa minua, ja sen pitäisi raivostuttaa teitäkin. Tieteen on löydettävä ratkaisuja suuriin ongelmiin: nälänhätään, sairauksiin, lajien sukupuuttoon. Ne ihmiset, jotka sulkevat ovet muilta vetoamalla itsekkäisiin ja vanhentuneisiin kulttuuriin perustuviin syihin, ovat epärehellisiä ja älyllisesti laiskoja.