Kustantaja: Karisto 2022
En tiedä, miten linnut aina löytävät tiensä takaisin.
Sukupolvi sukupolvelta ne palaavat. Sielulinnut, outolinnut, häkkilinnut,
houkutuslinnut. Linnunluut, höyhenenkeveät, muuttolinnut, saattajalinnut.
Maa Suomessa tärähtelee pitkään, kunnes katastrofi iskee:
Helsingistä Lappiin asti repeää syvä laavanhehkuinen rotko ja vain maan
länsiosa säästyy koskemattomana. ihmisiä katoaa, asioita tuhoutuu. Muusta
maailmasta vain Ruotsiin ja Norjaan saadaan mullistuksen jälkeen yhteys, joten
Pohjolan yhdistyminen on luontevaa. On alkanut Uusi aika.
Kirjan nykyhetki on uuden ajanlaskun mukaan m9. Elämä on jo
alkanut asettua uomiinsa ja uutta tekniikkaa on kehitetty, vaikka on jouduttu
luopumaan esimerkiksi älypuhelimista, televisioista ja kahvista. Ajoneuvot
kulkevat sähköllä, maalämpöä hyödynnetään ja pilvipuhaltimet takaavat ajoittaista
auringonvaloa maan päälle. Eläimiä alkaa näkyä ihmisasutusten lähellä.
Kaikki eläimet
katosivat mullistuksessa, mutta viime vuosina ne ovat lähestyneet taas
ihmisasutuksia. Ensin palasivat linnut ja niiden perässä rotat ja muut. Nykyään
voi nähdä jopa peuran tai ketun hipsuttavan tienlaitaa, ne eivät arkaile meitä
oikeastaan ollenkaan. Eemeli sanoo sen johtuvan siitä, että ihmiset ovat
nykyään niin paljon hiljaisempia, kun kaikki kulkee sähkällä eikä bensalla. Ja
siitä, että meitä on nykyään niin paljon vähemmän. Olemme enemmän osa luontoa
taas.
Yksi kirjan keskeisistä hahmoista ja kertojista on Sirja.
Hän pelastui mullistuksessa, mutta menetti isänsä, äitinsä ja kaksossiskonsa
Ainon. Menneessä maailmassa huoletonta kaupunkilaiselämää viettänyt nuori
nainen ahkeroi nyt aamusta iltaan ollakseen mahdollisimman omavarainen ja huolehtiakseen
perheestään, johon kuuluu noin kymmenvuotias Sanelma, kasvava määrä hoitolapsia
ja Sirjan rakkauden kohde Eemeli, kalastaja.
Kymmenen vuotta sitten kaikki oli ollut erilaista.
Hänellä oli ollut toisenlainen aavistus siitä, millaiseksi elämä muodostuisi.
Kaikesta pehmeästä oli tullut kovaa, äänistä hiljaisia. Vanhasta ei ole
jäljellä kuin haaleita muistoja. Poissa on valinnanvaikeus vaihtoehtojen
edessä. Uusi elämä tarjoaa vain yhden vaihtoehdon.
Ihmiset eivät tarkalleen tiedä, kuka heitä
johtaa. Kyseessä on sotilasdiktatuuri, joka näennäisesti kohtelee kaikkia
tasapuolisesti, mutta käyttää silti salaisia keinoja pitääkseen kansalaiset
nöyrinä ja kuuliaisina eli oikeasti ihmisen vapaus valita pitää sisällään
velvollisuuden valita oikein. Sotilaat partioivat ja tarkkailevat
valppaasti toimintaa valvomoissa tai pitkälle kehitellyn naamioinnin suojissa.
Kaikki voisi olla kohtuullisen hyvin, jollei mullistuksesta
olisi pelastunut myös eräs uskonnollinen ryhmittymä. Kunnon ihmiset ovat
katastrofista lähtien uskoneet vain siihen, mitä itse saavat aikaan, joten
järven saarella asuvat ja aika ajoin kaupungille saarnaamaan ilmaantuvat ”hihhulit”
kammoksuttavat heitä.
Silminnäkijähavainnot pyhäläisistä kertovat väkivaltaan ja
naisten alistamiseen perustuvasta kultista. Heidän johtajansa, karismaattinen Armas
Pyhä, omaa salattuja voimia ja hallitsee ennen tuntematonta teknologiaa, mutta vaikuttaa
myös varsin pakkomielteiseltä. Mikä on hänen todellinen päämääränsä? Onko
tulossa tuhoisa taistelu vallasta?
Ensin palasivat linnut on hyvää scifiä. Kokonaiskuva
hahmottuu vähän kerrassaan ja viimeiset täydennykset tietoihin lukija saa vasta
kirjan loppupuolella. Varsin monen henkilön kohdalla paljastuu, että he ovat
ihan muuta kuin ensin annettiin ymmärtää. Ihastuttavin heistä on tiedonhaluinen,
omapäinen ja puhelias Sanelma-tyttönen, joka silmät ja korvat tarkkoina seuraa
tapahtumia ympärillään ja saattaa välillä itsensä vaaraankin. Tarina loppuu
tavalla, joka voisi luvata sille jatkoa.
Scifiä tulee luettua ani harvoin, mutta ehkä tätä voisi harkita. Mukavan mielikuvituksellinen lähtötilanne!
VastaaPoistaMinusta tämä kirja oli aika kiinnostava. Paikoin liikaa väkivaltaa - muuten kävisi nuorille aikuisillekin.
Poista