TSUMURA, KIKUKO: Unelma helposta työstä

Kustantaja: Into 2022

Alkuteos: Kono yo ni tayasui shigoto wa nais (2015)

Suomennos: Raisa Porrasmaa

Unelma helposta työstä -romaanissa nimettömäksi jäävä 36-vuotias kertoja – ilmeisesti nainen – on työskennellyt yliopistosta valmistuttuaan neljätoista vuotta samassa työpaikassa, mutta lopulta uupunut, muuttanut lapsuudenkotiinsa terapian ajaksi ja työttömyysvakuutuksen päätyttyä sanonut itsensä irti. Koska rahaa kuitenkin tarvitaan, on tämä henkilö päättänyt etsiä itselleen mahdollisimman helpon työn, jossa ei tarvitse ajatella eikä stressata. Esimerkiksi ihonhoitotuotteiden kollageenin uuttamisprosessin valvomista täyspäiväisesti.

Työnvälitystoimiston myötämielinen virkailija, rouva Masakado, tarttuu naisen toivomukseen tosissaan ja löytääkin sopivalta tuntuvan tehtävän. Työpäivät tulevat olemaan hankalan pitkiä (klo 10–23), mutta eipä naisen sitten tarvitsekaan tehdä muuta kuin tarkkailla toimistosta monitorien välityksellä kotonaan yksinään työskentelevää kirjailijaa. Tämä ei tiedä mitään asuntoonsa piilotetuista kameroista eikä sitäkään, että pitää hallussaan jotain salakuljetettua ja arkaluontoista tavaraa.  Suurimman osan aikaa kirjailija työskentelee tai torkkuu.

Mutta minähän olin joutilas, sillä työni oli joutilasta. Ylitöitä oli paljon, mutta tehtäväkuvani ei vaatinut paneutumista. Mahtoiko edes olla toimettomampaa työtä…

Jotain vaihtelua sentään! Kirjailija syö asunnossaan herkkuja, joita nainen alkaa saman tien himoita ja joita turhaan yrittää hankkia itselleen. Kerran kirjailijaan iskee siivousvimma ja asuntoon piilotetut kamerat uhkaavat paljastua, joten toimistossa pitää salamannopeasti keksiä jokin sopiva harhautus. Kallisarvoinen aarrekin on lopulta vaarassa joutua vieraisiin käsiin. Tarkkailija oivaltaa kätköpaikan viime tingassa, mutta jännitys on hänelle ihan liikaa. Uusi työpaikka kai on hankittava – vai onko?

En oikeastaan edes tiennyt, halusinko ylipäätään työskennellä. Jos saisin kuulla, ettei töitä olisi tarjolla, voisin nyökätä ja palata kotiin, mutta toisaalta tuntui, että jos Masakado olisi kysynyt, lähtisinkö rakennustyömaalle Dubaihin, olisin sen tarkemmin miettimättä saattanut vastata ilman muuta lähteväni.

Ihmeellinen rouva Masakado löytää kuin löytääkin naiselle uuden työn. Ja löytää toisen. Ja kolmannen. Ja neljännen. Kaikkia nainen kuvailee ja havainnoi totiseen sävyyn pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Tehtävät ovat aika kummallisia, mutta niihinkin nainen varoitteluista huolimatta paneutuu täydestä sydämestään ja tutkii työhön liittyviä asioita vapaa-ajallaan. Yhdessä tapauksessa hän maksaa lahjuksia omasta pussistaan. Onko ihme, jos hän väsyy?

… ymmärsin kyllä järjellä, etten saisi kohdistaa työhöni vahvoja tunteita, mutta oli hankala myös olla tuntematta tiettyä tyydytyksen tunnetta siitä. Olin onnellinen, kun puurtamiseni tuloksista iloittiin, ja mieleni teki ponnistella entistä enemmän.

Kertoja törmää myös hieman mystisiltä tuntuviin asioihin. Millä perusteella työpaikan myymälän neiti hankkii ja hinnoittelee tavaroita? Miksi raitiolinjan varrella liikkeitä ilmestyy ja häviää yhden yön aikana? Miksi puistoalueen opasteet tuntuvat osoittavan milloin mihinkin suuntaan? Ulkomainoksia liimatessaan nainen joutuu suorastaan vaaraan! Lähes kaikkiin salaperäisiin ilmiöihin löytyy lopulta kyllä ihan järkevä selitys.

Kaikille vierailijoille avoimen puiston ylläpito-osastolla nainen saa yllättävän kosketuksen suomalaisuuteenkin. Metsän museo on omistettu alkuihmisen fossiilille, mutta siellä järjestetään myös erilaisia näyttelyitä ja tapahtumia. Suurten Skandinavia-messujen aikana siellä voi tavata joulupukin poroineen tai ihmetellä maailmansodan aikaista suomalaista lumipukua.

Vuosi kuluu näissä erilaisissa lyhytaikaisissa tehtävissä, mutta sitten kertojalla tarjotaan yllättäen työtä, joka vastaa hänen koulutustaan ja tuntuu kaikin puolin mielekkäältä. Yksinäiseltä ja eristäytyvältä tarinan alussa vaikuttanut nainen on vuoden aikana oppinut luottamaan siihen, että pärjää yllättävissäkin tilanteissa ja siihen että työtovereiden välinen vuorovaikutus on todellinen voimanlähde.

En tiennyt, millaiset sudenkuopat minua vielä odottivat, mutta oli edessä mitä hyvänsä, olin siihen valmis. Viisi peräkkäistä työtä lyhyessä ajassa oli opettanut minulle jotakin olennaista. Ei auta kuin rukoilla ja antaa parastaan. Toivoa, että kaikki menisi hyvin.

Unelma helposta työstä on viihdyttävä, mutta pohjimmiltaan hienovaraisesti vakava. Sen välityksellä avautuu näkymä japanilaiseen kulttuuriin, ajatusmaailmaan ja tapoihin. Tietoa saa esimerkiksi kirjoitusmerkeistä ja etu- ja sukunimien merkityksistä, mutta ennen kaikkea työelämästä: hierarkiasta, naisten asemasta, stressistä, loppuun palamisesta, yksinäisyydestä. Kertojan kohdalle tosin osuu inhimillisiä ja kannustavia esimiehiä, mutta se taitaa olla poikkeuksellista.

Kikuko Tsumura (s. 1978) on voittanut lukuisia merkittäviä japanilaisia kirjallisuuspalkintoja. Unelma helposta työstä on hänen teoksistaan ensimmäinen kansainvälisestikin menestynyt – se jopa pääsi niiden 100 kirjan joukkoon, jotka Time-lehden mukaan olisi pitänyt lukea vuonna 2021.