Kustantaja: Gummerus 2022
Alkuteos: Chikyū seijin (2018)
Suomennos: Raisa Porrasmaa
Maan asukit -romaanin päähenkilö Natsuki on
kertomuksen alussa yksitoistavuotias koulutyttö. Hänellä on äiti, joka
hellittelee Natsukin pari vuotta vanhempaa sisarta Kiseä ja löytää nuoremmasta
tyttärestään pelkkiä vikoja niin älyn ja ulkomuodon kuin käytännön taitojenkin
suhteen. Sanallisen pahoinpitelyn lisäksi äidillä on jatkuvasti tapana lyödä Natsukia
päähän ja potkia häntä selkään. Ovela Kise-sisko seuraa äitinsä esimerkkiä. Natsuki
uskoo lopulta itsekin olevansa ruma, tyhmä ja taitamaton, aivan sopimaton Maan
asukiksi.
Tyttöressu kokee kovia myös kodin ulkopuolella. Preppauskurssia
pitävä komea yliopisto-opiskelija Ikazaki on ottanut Natsukin yhä törkeämmän
seksuaalisen häirinnän kohteeksi eikä oppilas uskalla vastustella. Äidilleen
tyttö yrittää puhua opettajan oudosta käytöksestä, mutta äiti ei usko
ollenkaan, vaan panee kaiken Natsukin likaisen mielikuvituksen tiliin.
”…Sinähän tässä olet ajatellut säädyttömiä, hyi sentään”,
äiti sätti minua niin että menin sanattomaksi. ”Missä olet moisia oppinut,
inhotat minua! Opiskelisit kunnolla, niin et ehtisi miettiä tuollaisia!”
Natsuki kestää tilanteen, koska tietää oikeasti olevansa
taikurityttö, jonka Pohapipinpobopia-planeetalta tullut valkoiseksi
pehmosiiliksi naamioitunut salainen poliisi Pyūto
on valtuuttanut suojelemaan maapalloa. Pyūton opettamien loitsujen avulla
Natsuki oppii irtaantumaan ruumiistaan ja lopettamaan opettajansa harrastaman
ahdistelun.
Vain Natsukin serkku Yū tietää
tytön olevan pohapipinpobopialainen. Yū on kiltti poika, joka yrittää selviytyä
elämästä myötäilemällä muita ja tottelemalla käskyjä samalla kun odottaa avaruusaluksen
saapuvan noutamaan hänet kotiin toiselle planeetalle. Nämä rikkoutuneet lapset
yrittävät löytää turvaa toisistaan menemällä ”naimisiin”. Häävalan yhtenä
kohtana on: Selviydytään, kävi miten kävi. Selviytymistä tarvitaankin,
sillä aikuiset erottavat nuoret toisistaan vuosikausiksi.
Natsuki on 31-vuotias löytäessään netistä sivuston, jolla
yhteiskunnan katseilta pakoon pyrkivät ihmiset etsivät seuraa. Siellä hänen
huomiotaan kiinnittää mies, joka etsii aviopuolisoa paetakseen perheensä
silmälläpitoa eikä missään tapauksessa halua avioliittoonsa seksiä. Natsuki ja
Tomōmi menevät naimisiin ja elelevät tyytyväisinä kimpassa, kumpikin omassa
makuuhuoneessaan.
Meistä ei ollut tullut luonnolliseen tapaan osia
lapsuudessani kuvittelemaani Tehtaaseen, vaan olimme todellakin onnistuneet
pakenemaan sukulaisten, ystävien ja naapuruston katseita. Kaikki uskoivat
Tehtaaseen, joka aivopesi heidät seuraamaan käskyjään. Ihmiset käyttivät
kehossaan olevia elimiä Tehtaan vuoksi, puursivat sen eteen.
Yhteiskunta, jota Natsuki kutsuu Tehtaaksi, ei kauaa jätä
avioparia rauhaan: heidän odotetaan tuottavan jälkeläisiä! Natsuki on tässä
vaiheessa jo niin väsynyt ja toivoton, että antautuisi halukkaasti
aivopestäväksi, jos se vain sopeuttaisi hänet Maan asukkien tasapäiseen joukkoon.
Tomōmi sen sijaan haluaa heittää pois ihmisyytensä ja muuttua oikeaksi
avaruusolioksi. Pariskunta pakenee Naganossa sijaitsevaan sukutaloon, jossa
Natsuki vihdoinkin tapaa uudestaan Yūn.
Maan asukit -romaanin hurja ja kauhistuttava loppu
saa räpyttelemään silmiä: mitä vanhaan taloon eristäytyneiden Natsukin, Yūn ja Tomōmin välillä oikein tapahtuu? Rikkovatko he
oikeasti kaikkia japanilaisen yhteiskunnan normeja ja tabuja vai onko kaikki kuumeista
houretta? Joka tapauksessa kirja on tiukka kannanotto valtion ja yhteisön
esittämiin yhdenmukaisuusvaatimuksiin, joiden seurauksena moni voi pahoin,
ahdistuu ja sairastuu tai tekee itsemurhan. Ihmiset eivät todellakaan ole yhteiskunnan
työkaluja vaan yksilöitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti