Kaksikymmentävuotias Alina Kauranen on kotoisin
Saarijärveltä, mutta saapunut vuonna 1916 Fyrrykyröön eli Vähäkyröön
karjakkokouluun. Eräänä iltana hän tapaa nurkkatansseissa pitkän ja komean
Jalmar Friskin. Alinaa kuusi vuotta vanhempi Jalmar eli Jalle tuli 17-vuotiaana
jäätä pitkin potkukelkalla Ruotsista Vaasaan ja työskentelee nyt setänsä
omistaman tehtaan konttorissa. Hän tanssittaa Alinaa toisin kuin kukaan
koskaan: minä lennän, lennän ja koko maailma vilisee silmissäni
Jalle ei ole Suomessa viettämiensä vuosien aikana oppinut –
tai halunnut oppia - puhumaan suomea, vaikka ymmärtääkin sitä melko hyvin.
Alina puolestaan ei osaa kuin pari sanaa ruotsia. Silti nuorten välillä herää
heti kiinnostus ja halu, jota on vaikea pidätellä. Jo kolmannella tapaamisella
Jalle kosii ja Alina suostuu, vaikka alaikäisenä tarvitseekin kihlaukseen ja
avioliittoon luvan isältään.
Paha sitä on itsellekään tunnustaa, että juuri hänet minä
kuitenkin aion ottaa tulevien lasteni isäksi.
Venäjän vallankumouksen Suomessa nostattamat levottomuudet
siirtävät häitä, mutta lopulta Alina ja Jalmar pääsevät avioon ja asumaan
yhtiön lahjoittamaan taloon, jonka Alina sisustaa mieleisekseen. Seitsemän
vuoden aikana Alina synnyttää ja hoitaa viisi lasta ja kahdeksan vuotta
myöhemmin vielä perheen iltatähden. Enää hänellä ei ole aikaa jakaa tietouttaan
karjanhoidon uusimmista tavoista, vaikka siitä haaveilisikin.
Palavin tunne avioliitossa on jo hiipunut, kun Alinalle
paljastuu Jallen salaisuus: mies käy edelleen kirjeenvaihtoa nuoruudenaikaisen
rakastettunsa kanssa! Alina on ilmeisesti vain huushollista
vastaava maalaisvaimo, kun taas Jallen todellinen rakkaus elääkin Ruotsissa. Mies ei paljon
kotona viivy, käväisee vain töiden jälkeen kurittamassa lapsia ja komentelemassa
vaimoa sekä syömässä ja juomassa häipyäkseen sitten taksilla Vaasaan juhlimaan.
Näin kuluvat vuodet, kunnes syttyy talvisota. Esikoispoika
Simo kutsutaan armeijaan ja toiseksi vanhin poika Usko lähtee vanhempiensa
kieltoja ja pyyntöjä uhmaten alaikäisenä Saksaan kouluttautumaan SS-joukkoihin.
Kristiina-tytär haluaisi sairaanhoitajakouluun, mutta Jalle-faari pitää
tyttöjen kouluttamista turhana, koska nämä kuitenkin menevät naimisiin.
Lasten mielestä Alina palvoo Jallea ja nöyristelee tämän
edessä pitääkseen miehensä tyytyväisenä ja kodin piirissä. He eivät ole
tietoisia tämän aina vain katkerammista ajatuksista. Alina joutuu muiden
töittensä ohella hoitamaan luumädästä kärsivää anoppiaan, koska mies ei halua
tämän joutuvan sairaalaan tai kunnalliskotiin, mutta vaimon hermot alkavat
pettää. Kädet tärisevät ja sydän muljahtelee kamferttitipoista huolimatta.
Päässä kiertää aina vain sama levy siitä, kuinka minä
annoin hänelle kaikkeni, synnytin kuusi lasta, mutta mies on aina nojannut
taaksepäin, ollut puoliksi jossain muualla.
Tulee lyhyt rauha, tulee uusi sota. Alinan kolme poikaa ovat
kaikki armeijassa ja Kristiina-tytärkin rintamalla lääkintälottana. Surulta ei
Friskinkään perheessä vältytä. Sitten koittaa viimeinkin rauha, mutta Alinan
huolet jatkuvat. Lapsilla on vaikeuksia elämässään ja Jalle tekee Alinan
mielestä täysin älyvapaita ratkaisuja, joista selviämisen jättää vaimon
vastuulle. Kerran Alinalla sitten napsahtaa ja seuraukset ovat järkyttävät.
Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs piirtää kymmenennessä romaanissaan
kuvan naisesta arjen pyörittäjänä niin sodan kuin rauhan aikana. Taustalla elävät
pienin yksityiskohdin kuvattuina Suomen historia sotineen ja kehityskaarineen
sekä eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ja eri seuduilla asuvat ihmiset. Kertojina toimivat Alinan
lisäksi hänen lapsensa Kristiina, Usko ja Aatos, joten tapahtumiin saadaan eri
näkökulmia.
Köngäs kuvaa uskottavasti, miten tarmokkaan nuoren naisen
elämänusko vähitellen hiipuu, kun hän jää vaille kiitosta, tukea ja rakkautta. Ja
miten kukin lapsista tuntee olevansa syyllinen tapahtuneeseen. Suurin syyllinen
on kai itsekeskeinen puoliso, mutta hänen sisimpäänsä lukija ei pääse
katsomaan. Tango Frisk on surullinen tango, mutta myös intohimoinen ja paikon
jopa hauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti