FAGERHOLM, MONIKA: Eristystila / Kapinoivia naisia

Kustantaja: Teos 2025

Alkuteos: Döda trakten / Kvinnor i revolt (2025)

Suomennos: Hannimari Heino

Kansi: Sanna Mander

Kuohuva 1970-luku. Eri puolilla maailmaa esiintyi terrorismia, josta Euroopassa huomiota herätti etenkin vasemmistolaisen Bader-Meinhof-ryhmän toiminta Länsi-Saksassa. Oli asevarustelua ja poliittista sekasortoa, oli pakolaisia Vietnamista ja Chilestä. Oli öljykriisi. Uusia vaihtoehtoliikkeitä syntyi: ympäristöliike, New Age, punk rock ja toisen aallon feminismi.

Kesällä 1976 kahdeksantoistavuotias Alice tutustuu ikäiseensä tyttöön, jota kutsuu Honeckeriksi - viitaten ehkä DDR:n tuolloiseen opetusministeriin Margot Honeckeriin. Ystävän muistikirja jää kesän lopussa vahingossa Alicelle ja inspiroi kirjoittamaan romaania Tytöstä, joka saapuu sisäoppilaitokseen, liittyy koulun teatteriryhmään ja ajautuu valovoimaisen opettajan ja Ulrike Meinhofin kohtalon innoittaman aseelliseen iskuun kapitalistisen yhteiskunnan rakenteita vastaan. 

Romaanikäsikirjoitus limittyy Alicen omaan elämään, joka sisältää näennäisesti samankaltaisia tapahtumia. Alicekin lähtee maalta äitinsä ja sisarpuolensa luota opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, missä asuu isänsä Maxin ja tämän ”uuden” perheen luona. Perheen äiti Siri on kansainvälisen uran luonut naisasianainen, jota yhdistää Aliceen rakkaus kirjallisuutta kohtaan. Siriltä Alice oppii, että kirja voi muuttaa ihmisen elämän. 

Alicen kahdesta velipuolesta vanhempi, Michael, on lähes samanikäinen Alicen kanssa (mikä kertonee Max-isästä jotain), mutta perheen keskipiste on kuusitoistavuotias Jakob, jota yleisesti kutsutaan Prinssiksi. Hemmoteltu poika on ärsyttävän itsekeskeinen ja ylidramaattinen, mutta halutessaan varsin hurmaava. Hän esittää amatööriteatterissa Hamletia, joten Alicekin pääsee lähelle teatterimaailmaa.

Prinssi myös perustaa kavereidensa kanssa ”kaaderin”, joka murtautuu vieraisiin taloihin rellestämään ja vieläpä videoi tempauksensa. Tosiasiassa tämä saattaa olla pelkkää esitystä. Ylipäätään elämä isän luona tuntuu Alicesta porvariston hillittyä charmia kuvastavalta näytelmältä, jota hän itse katsoo sivusta. Tästä kertoo sekin, että Alice kutsuu perheen asuntoa ”nukketaloksi”.

Lopulta Alice on valmis lähtemään omille teilleen. Hän juhlii aikansa railakkaasti muiden hyväosaisten nuorten mukana, mutta lopulta sekin alkaa kyllästyttää. Missään vaiheessa Alice ei unohda romaaniprojektiaan, vaan erään merkittävän kulttuuripersoonan ohjeen mukaisesti kirjoittaa kuin pieni eläin. Siitä on tullut hänelle tapa olla maailmassa.

…kirjoittaminen on kirjoittamista, kuin matka, minän taakse jättämistä. Tai matkaamista sen mukaan, että antaa sen viedä, alati valmiina muutokseen. Itsensä unohtamista, heittäytymistä, sitä mitä ei ole kirjoitettu ei ole olemassa.

Elämä ei säästä Alicea pettymyksiltä eikä suurilta suruilta, mutta joka tapauksessa hänen esikoisromaaninsa ilmestyy - tosin vesitetyllä nimellä Sisäoppilaitoksen tyttö eikä Alicen ehdottamilla nimillä Eristystila tai Kapinoivia naisia. Jossain vaiheessa Alice tapaa Honeckerin, jonka tarinaa Alice on ilman lupaa hyödyntänyt, mutta mitä sitten tapahtuu? Siitä varmaan tietoa sarjan seuraavissa osissa.

Fagerholmin romaanin pääteemana on nuoren ihmisen kasvu aikuisuuteen. Mitkä asiat vaikuttavat nuoren tekemiin valintoihin? Mikä merkitys maailmakuvan muodostumisessa on ajan tapahtumilla? Entä jonkin ryhmän tai yksittäisen ihmisen vaikutus? Kuinka monta sellaista naista kirjassa oikeastaan on, jotka omalla tavallaan kapinoivat ahdasta naiskuvaa vastaan ja etsivät vapautta ja itsenäisyyttä?

Eristystila / Kapinoivia naisia -teos tarjoaa lukijalle palasia, joista hänen on koottava kokonaisuus. Kertoja mainitsee ohimennen ajan ilmiöitä. Hän viittaa toistuvasti tuleviin tapahtumiin palatakseen sitten taas nykyhetkeen, mutta tarjoaa joka pyörähdyksellä lukijalle hieman lisää tietoa. Kertoja myös puhuttelee lukijaa suoraan tai välittää hänelle tajunnanvirtaa. Tuloksena on taidokkaasti rakennettu ja ajatuksia herättävä kertomus nuoruudesta, kirjoittamisesta ja elämästä.

Suomenruotsalaisen Monika Fagerholmin (s. 1961) läpimurtoteos oli Kiitos kirjasta -mitalin ja Runeberg-palkinnon vuonna 1995 saanut Ihanat naiset rannalla. Vuonna 2005 Fagerholmille myönnettiin August-palkinto teoksesta Amerikkalainen tyttö ja vuonna 2020 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto teoksesta Kuka tappoi bambin? Eristystila / Kapinoivia naisia -romaani on ehdolla vuoden 2025 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoon.