Kustantaja: Bazar 2025
Alkuteos: The Cat and the Christmas Kidnapper (2025)
Suomennos: Pirjo Lintuniemi
Kansi: Moesha Parirenyatwa
Conrad on komea kolmivärinen kolli, jonka erottaa muista
kissoista sen kyky puhua. Tietenkin se puhuu vain niille, joilla on sopiva aura
- kuten Suur-Lontoon poliisista eläköityneellä rikosylikomisario Lulu Lewisilla.
Lulu luuli kyllä menettäneensä järkensä kuullessaan Conradin puhuvan
ensimmäistä kertaa, mutta sittemmin he ovat ratkaisseet yhdessä useita
rikoksia.
Tällä kertaa Lulu ja Conrad matkustavat Lulun Huvipursi-jokilaivalla
Bathiin viettämään joulua Lulun kummityttären Amandan ja tämän perheen kanssa.
Jo matkalla he kuulevat ihmisten puhuvan kymmenvuotiaasta Poppy Novakista, joka
viisi päivää aiemmin katosi vajaan kilometrin matkalla koulusta kotiin. Laajoista
etsinnöistä huolimatta häntä ei ole löydetty.
Bathin hienostoalueella asuva Amanda ja puolisonsa Donald ottavat
Lulun lämpimästi vastaan ja yksitoistavuotias Olivia-tytär omii Conradin. Ilmapiiri
on kuitenkin jännittynyt ja syy siihen selviää pian. Amanda ja Donald ovat
saaneet kiristyskirjeen: maksakaa viisikymmentätuhatta puntaa bitcointilille
tai Olivia siepataan! Lisäkannustimena on valokuva tuoliin sidotusta Poppysta.
Entisenä poliisina Lulu ei suosittele maksamaan
kiristäjille, vaan alkaa toimia kulissien takana. Hän ottaa yhteyttä sekä
Kansallisen rikosviraston kyberrikollisuusosastolla toimivaan ystäväänsä että
Bathin alueen rikospoliisiin. Jonkinlaista kitkaa syntyy siitä, että Poppyn kidnappausta
tutkitaan eri poliisipiirissä kuin kiristystapausta, vaikka ne selvästi
liittyvät toisiinsa.
Hyvin todennäköistä on, että kiristäjät ovat lähettäneet
enemmänkin kirjeitä. Poppyn perheeltä he eivät ole edes vaatineet rahaa, vaan siepanneet
tytön muille pelotteeksi: maksakaa lastenne turvallisuuden takaamiseksi! Mutta miten
kiristäjät tulevat jatkossa toimimaan: jahtaavatko he niitä, jotka eivät ole
maksaneet, vai alkavatko vaatia lisää rahaa jo maksaneilta?
Mitä jos he ovat lähettäneet kymmenen tällaista kirjettä?
Tai sata? Vaikka vain yksi kymmenestä
maksaisi heille, se tekee puoli miljoonaa muutaman päivän työstä.
Sitten Olivia siepataan röyhkeästi makuuhuoneestaan keskellä
yötä ja hänen palauttamisestaan vaaditaan kaksisataaviisikymmentätuhatta
puntaa. Rikollisten toiminta on varsin ammattimaista eivätkä he olisi jättäneet
mitään jälkiä, jollei Conrad olisi puuttunut asiaan. Yksi johtolanka johtaa sen
jälkeen toiseen ja vyyhti alkaa purkautua. Lopulta kaikki pääsevät viettämään
joulua.
Kissa, joka jäljitti kaappaajan on leppoisa dekkari. Ei
ole väkivaltaa, mutta hyvin etenevä ja aika yllätyksellinenkin juoni. Lulun ja
Conradin yhteistyö on ihailtavan saumatonta eikä siitä puutu huumoriakaan. Conrad on kirjan sankarihahmo tarkkojen aistiensa
ansiosta ja jaksaa kyllä siitä muistuttaa.
Kirjassa mennään ajoittain luennoinnin puolelle, mutta esimerkiksi
tiedot bitcoinvaluutan käytöstä ovat mielenkiintoisia. Kritiikkiä kirjailija
jakaa esimerkiksi poliisivoimien supistuksista, varallisuuteen perustuvasta
eriarvoisuudesta ja somemaailmasta.
Kaikki ovat Facebookissa, Instagramissa ja TikTokissa,
jopa lapset. Somesta saa selville, missä ihmiset asuvat, mitä autoa he ajavat,
missä lapset käyvät koulua, keitä heidän ystävänsä ovat. Muutama tunti
puhelimella ja rikolliset saavat kaikki tarvitsemansa tiedot.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti