GAZAN, SISSEL-JO: Yksi pisara

Kustantaja: Docendo 2026

Alkuteos: I en dråbe (2024)

Suomennos: Katariina Luoma

Kansi: Mika Tuominen

Pisaran ihmeellinen maailma… Jotta sen maailman näkee, pitää säätöjen olla kohdillaan.

Sissel-Jo Gazan (s. 1973) on valmistunut biologiksi Kööpenhaminan yliopistosta ja asiantuntemus näkyy kyllä hänen teoksissaan. Yksi pisara on ensimmäinen osa Mia Thiel-Jensen -dekkaritrilogiasta ja myös ensimmäinen Gazanilta suomennettu teos. Tapahtumat ajoittuvat 1980-luvulta 2000-luvun alkuun ja sijoittuvat osin Själlannin saarelle ja osin Kööpenhaminaan.

Næstvediläiset Finn ja Merethe Thiel-Jensen ovat ensimmäisten tanskalaisten joukossa, jotka kesällä 1968 saavat adoptiolapsen Koreasta. Yhdeksänkuukautinen Mia Jinju on helmisilmineen ja tummine hiuksineen heille oikea toivelapsi. Kuusi vuotta myöhemmin 39-vuotias Merethe tulee yllättäen raskaaksi ja Miasta tulee Lean huolehtiva isosisko.

Mian tulinen luonne huolettaa Meretheä, joka ei haluaisi tytön erottuvan joukosta eikä tekevän mitään, mikä muistuttaisi hänen korealaisesta taustastaan. Hiljainen ja vaatimaton Lea on Merethen mieleen, kun taas Finn ja Mia tuntuvat olevan samasta puusta veistettyjä. Finn on kaiken kaikkiaankin vanhempana joustavampi kuin asioihin tiukan periaatteellisesti suhtautuva Merethe.

Elokuun 25. päivä vuonna 1984 kuusitoistavuotias Mia riitelee äitinsä kanssa siitä, voiko hän lukiobileiden jälkeen mennä kavereidensa kanssa diskoon. Merethe kieltää sen ehdottomasti, koska diskon ympäristö on levotonta aluetta. Kiivaita sanoja vaihdetaan. Raivosta kiehuva Merethe lähtee kävelylle eikä enää palaa.

Poliisit epäilevät alusta alkaen Finniä, joka vielä pahentaa tilannetta valehtelemalla joistakin henkilökohtaisista asioistaan. Kun Merethen ruumis löytyy pari kuukautta myöhemmin suosta, Finn pidätetään ja oikeus tuomitsee hänet vaimonsa murhasta kymmeneksi vuodeksi vankilaan. Murrosikäinen Lea kohdistaa vihansa Finniin, mutta Mia syyttää poliisia huonosti tehdystä tutkinnasta.

Vuonna 1989 Mia on kouluttautumassa rikospoliisiksi Kööpenhaminassa. Ensimmäiset tapaukset, joiden tutkintaan hän pääsee osallistumaan, ovat kahden naisen katoamiset. Kun naisten ruumiit aikanaan löydetään ja tutkitaan, on tulos Miian kannalta hyytävä. Moni asia yhdistää näitä tapauksia toisiinsa, mutta myös Mian äidin katoamiseen.

Mialla on nyt oivallinen mahdollisuus tutustua uusiin tutkimusmenetelmiin: oikeusbotaniikkaan ja DNA-profilointiin. Kadonneiden naisten tapauksissa heistä löytyneet piilevät, siitepöly ja kasvien jäännökset ovat ratkaisevassa asemassa, ja DNA-menetelmä puolestaan saa Mian pohtimaan sen hyödyntämistä oman taustansa selvittämisessä.

… uusi DNA-menetelmä merkitsi sitä, että jopa pienen pieni veripisara voisi kertoa, keitä hänen biologiset vanhempansa olivat.

Poliisintyön ohella Mia alkaa tutkia tarkemmin adoptioonsa liittyviä asioita. Papereiden mukaan hänet oli hylätty kadulle, mutta Mialla on vahva mielikuva äidistä, joka piti hänestä lujasti kiinni. Hän ottaa yhteyttä adoptiota aikoinaan järjestelleihin tahoihin ja tutustuu myös muihin tuona aikana adoptoituihin lapsiin. Paljastuu skandaalimaisia väärinkäytöksiä ja rahanahneutta.

Yksi pisara on melko leppoisaa luettavaa. Raakoja ja verisiä kohtauksia ei ole, vaan teos keskittyy ihmisten elämään ja heidän välisiinsä suhteisiin. Rikostapausten ja adoptioselvittelyjen lisäksi Mian ja hänen lähipiirinsä elämää mutkistaa yhteys huumekauppaa pyörittävään joukkioon. Kuka on Næstvedin Kuningas, joka tuntuu liikkuvan seinienkin läpi?

Yksi pisara on niin tasokas ja mielenkiintoinen dekkari, että jatkoa odottelee todella kiinnostuneena!