Amin Maalouf (s. 1949) on syntyjään libanonilainen, mutta asunut Ranskassa vuodesta 1977 eli Libanonin sisällissodan puhkeamisesta lähtien. Maalouf on merkittävä kulttuurivaikuttaja ja toiminut mm. puheenjohtajana Euroopan komission työryhmässä, joka vuosina 2007–2008 pohti monikielisyyden merkitystä eurooppalaiselle identiteetille. Tämä teema esiintyy tavallaan jo Maaloufin esikoisromaanissa Leo Afrikkalainen, joka ilmestyi ranskaksi vuonna 1986 ja nyt siis hieman viiveellä suomeksi. Teos kuvaa aikaa, jolloin Välimeren alueella taisteltiin vallasta ja varallisuudesta verissä päin – kuten nytkin.
Leo Afrikkalainen on muodoltaan omaelämäkerta. Sen kirjoittaja on Hasan al-Wazzan tai toiselta nimeltään Johannes Leo Africanus, jonka tiedetään eläneen 1400–1500 –lukujen taitteessa. Niukat elämäkerralliset tiedot toimivat oivallisena pohjana Maaloufille, joka vie sankarinsa aatteellisten myllerrysten ja poliittisten valtataisteluiden keskelle. Tapahtumat kirjataan muistiin kiihkottomasti ja asiallisesti, joten teos voi ensi alkuun vaikuttaa hieman kuivalta.
Hasan syntyi n. 1490 Granadassa, joka tuolloin oli maurilainen kuningaskunta. Muutaman vuoden kuluttua kastilialaiset valloittivat kaupungin ja kaikkien islaminuskoisten oli joko muutettava pois tai käännyttävä kristinuskoon. Hasanin perhe pakeni Fèsin kaupunkiin Marokkoon - maailmanmatkaajan tie oli alkanut. Elämänsä onnekkaassa vaiheessa Hasan kulki kamelikaravaanien mukana Afrikan syrjäisille seuduille tai eleli rikkaana oloneuvoksena suurkaupungeissa kauniiden naisten seurassa. Epäonni vuorostaan vei hänet merirosvojen vangiksi ja Roomaan paavin orjaksi, mistä hän nousi uudestaan merkittävään asemaan diplomaattina ja kirjailijana. Hänen oli pakko ottaa kristillinen kaste ja samalla paavin määräämä nimi eli Johannes Leo de’ Medici. Se ei kuitenkaan tuntunut miestä haittaavan. Leo Afrikkalaisen suuri unelma oli kansojen yhteisymmärryksen lisääminen, esimerkiksi laajan monikielisen sanakirjan avulla. Tämä oli hänen opinkappaleensa:
Jos ihmiset tuntuvat sinusta ahdashenkisiltä, muista että Jumalan maailma on avara ja että Hänellä on suuret kädet ja suuri sydän. Älä pelkää lähteä kauas, älä pelkää jättää taaksesi kaikkia meriä, kaikkia rajoja, kaikkia asuinmaita, kaikkia uskomuksia.
Maaloufin kirja tuo mieleen Mika Waltarin suurteokset Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim, jotka sijoittuvat samaan ajankohtaan ja osittain samoihin maisemiinkin. Waltarin mittoihin ei Maaloufin esikoisteos nouse, mutta hieno lukukokemus se silti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti