Australialainen Kate Morton tähtäsi nuoruudessaan näyttelijäksi ja suoritti Lontoossa lisensiaatin tutkinnon draamassa ja puheviestinnässä. Vaikka kirjallisuus sittemmin veti pitemmän korren, on Morton voinut hyödyntää draaman tuntemusta omissa teksteissään.
Paluu Rivertoniin -teos liikkuu kahdessa aikatasossa, mutta näkökulma on koko ajan Grace Bradleyn. ”Nykyhetkessä” eli vuonna 1999 Grace on 98-vuotias ja vielä varsin selkeäjärkinen hoitokodin asukas. Eräänä päivänä hänen luokseen saapuu nuori nainen, joka kertoo ohjaavansa elokuvaa Rivertonin kartanossa vuonna 1924 tapahtuneesta skandaalista. Grace oli todistamassa varsin läheltä tuota tapahtumaa, mutta ei ole halunnut sitä muistella. Nyt pato murtuu ja menneisyys palaa mieleen yhä voimakkaampana.
”Menneisyys” alkaa vuodesta 1914, jolloin Grace saapuu Rivertonin kartanoon palvelijattareksi. Työ on raskasta, mutta sitä tehdään vanhan ajan alttiissa hengessä. Tosin isäntäperhe on selvästi luisumassa yhteiskunnan portailla alaspäin. On sairautta ja kuolemaa. On taloudellista ahdinkoa. On perimysongelmia. Jotkut perheenjäsenistä haluavat eroon perinnäistapojen kahleesta, etenkin naisasiasta kiinnostunut Hannah. Tämäkö luo Hannahin ja Gracen välille harvinaisen läheisyyden? Olisiko Grace pystynyt estämään murhenäytelmän, joka johtaa nuoren runoilijan Robbie Hunterin kuolemaan?
Paluu Rivertoniin tavoittaa hyvin 1900-luvun alkupuolen tunnelmat Britanniassa. Muutoksia on tapahtumassa, paljolti sodasta johtuen. Työväestö ei enää tyydy perinteisiin tapoihin ja käytäntöihin eikä pidä aateliston etuoikeutettua asemaa itsestään selvänä. Seurapiireihin alkaa ujuttautua raharikkaita nousukkaita, joilla on omat käsityksensä hyvästä elämästä. Levoton nuoriso elää kuumeisen kiihkon vallassa, kimallusta ja paheita etsien.
Teoksessa on goottilaiselle kirjallisuudelle ominaisia piirteitä. Menneisyyden tapahtumat alkavat sekoittua nykyhetkeen ja vaikuttaa ihmisten elämään. Synkkiä salaisuuksia paljastuu, vääriä tekoja ja vääriä henkilöllisyyksiä, sukurasitteita ja sekaannuksia. Kirja säilyttää kiinnostavuuden loppuun asti, sillä vasta viimeisessä luvussa saadaan lopullinen selvitys tapahtumien kulkuun. Jotkut salaisuuksista ovat arvattavissa jo varhaisessa vaiheessa. Jännityksen lisäksi kirjassa on myös rakkautta. On suuri ja traaginen rakkaustarina ja sen varjossa arkinen ja lempeä kertomus, kenties myös nykyhetken tarina.
Tämä kirja ylitti, mitä odotin. Kiva, että niin päin. Liippasi oudosti liki Bolšoin perhosta ja myös Masonin Muistojen huoneet -teosta.
VastaaPoista