Michael Cunninghamin Illan tullen – teoksen näkijä ja kokija on suomalaisen isän ja ruotsalaisen äidin jälkeläinen Peter Harris. Nelikymppisen Peterin asema taidepiireissä on vakaa, sillä hänen omistamansa galleria edustaa muutamaa merkittävää nykytaiteilijaa ja on kohtuullisen tuottoisa. Rebecca-vaimo sen sijaan kamppailee huonosti menestyvän taidelehden toimittajana. Tämä ei voi olla vaikuttamatta avioparin yhteiseloon, jota värittää kohtelias ärtyneisyys ja kyllästynyt rutiini. Ammattiensa vuoksi Peter ja Rebecca liikkuvat rikkaiden ja kuuluisien taiteenharrastajien parissa, mutta sisäpiiriin he eivät kuitenkaan kuulu. Tästä johtuva hienoinen alemmuudentunne heijastuu perheen elämään ja vaikuttaa tuhoisasti suhteessa aikuistuneeseen tyttäreen. Tämä on muuttanut pois kotoa ja suhtautuu etenkin isäänsä kalseasti.
Kaikki alkaa muuttua, kun perheen vieraaksi saapuu vaimon parikymppinen pikkuveli Mizzy (= Mistake = Vahinko). Mizzy on kaunis ja hurmaava, kaikkien rakastama ja hemmottelema. Mizzy sanoo etsivänsä suuntaa elämäänsä, mutta toistaiseksi vain ajelehtii tilanteesta ja paikasta toiseen. Hän on ollut huumeiden takia hoidossa, mutta onko hän oikeasti kuivilla? Yllättäen itseään täysin heterona pitänyt Peter huomaa rakastuneensa Mizzyyn ja saavansa vastarakkautta. Onkohan nuori hurmuri kuitenkaan täysin vilpitön? Ja onko Peterkään oikeasti rakastunut Mizzyyn vai siihen, että Mizzy tuo mieleen sekä nuoren Rebeccan että Peterin nuorena kuolleen veljen?
Cunninghamin tasoinen ihmisen sielunliikkeiden kuvaaja saa Peter Harrisin hitaan ja vastahakoisen myöntymisen tunteidensa vietäväksi vaikuttamaan uskottavalta. Peter tuntuu kaiken aikaa olevan kuin näyttämöllä ja ottavan tietoisesti erilaisia asenteita ja asentoja. Onko hän kuitenkaan pinnallinen? Taidegallerian omistajana Peter joutuu joskus vaikean arvoasetelman eteen: asettaako etusijalle ostajiin vetoava taiteilija vai taiteilija, jonka tuotantoa voi hyvällä omallatunnolla sanoa laadukkaaksi. Taidemaailmaa ja etenkin nykytaidetta käsitellessään Illan tullen – teos tuo eittämättä mieleen Siri Hustvedtin romaanin Kaikki mitä rakastin.
Ihan samalle tasolle Illan tullen – teos ei yllä kuin Cunninghamin vuonna 1999 ilmestynyt läpimurtoteos Tunnit. Tarina on hieman liian verkkainen ja yksityiskohtiin takertuva, hieman laimeakin. Silti siinä on paljon nautittavaa. Cunninghamin lauseet ovat tiiviitä ja ilmaisuvoimaisia ja suomentaja Laura Jänisniemi on tavoittanut niiden tyylin ja hengen loistavasti
Minusta Bea ei kärsinyt mistään taloudellisesta syndroomasta, vaan isänsä halveksunnusta ja vähättelystä. Peter löytää Illan tullen -kirjassa vikaa kaikista elämänsä naisista: äidistään, vaimostaan ja tyttärestään. Suurin kärsijä on tytär Bea, sillä tytöistä kasvaa pärjääjiä ja vahvoja naisia vain isänsä ihailun loisteessa. Isän tytöt ovat jo tutkimuksnkin muaan selviytyjiä. Beasta ei koskaan tullut lähellekään sitä, vaan hän kääriytyi liian isoihin vaatteisiin kuin naiseutensa kätkien ja viis välittämättä ympäristöstään, yhtään mistään.
VastaaPoistaMinulle tämä oli yllättäen vahvempi kuin Tunnit.
Muotoilin sanottavani huonosti. Tarkoitin perimmiltään sitä, että Peterin tuntema sekoitus alemmuuden- ja vallantunnetta heijastuu perheen elämään ja myrkyttää hänen suhteensa niin vaimoon kuin tyttäreenkin. Sinä osasit ilmaista tämän kauniisti, kiitos!
PoistaMä aloitin tänään kuuntelemaan äänikirjana Tunteja. Kuulostaa tähän mennessä ihanalta, tekisi mieli olla napit korvilla koko ajan :)
VastaaPoistaTämäkin mulla on lainattuna nyt kirjastosta, tosin luettavana versiona :)
Anneli, en tarkoittanut sinua korjata, kerroin vain, miten minä sen koin. Tämä kirja oli jotenkin raastava. Minulle.
VastaaPoistaMukavaa viikon alkua sinulle!
Ole huoleti, en suinkaan ottanut kommenttiasi korjauksena tai arvosteluna! Minusta sinä löysit hyvän näkökulman ja ilmaisit sen hienosti. Ilahduin siitä!
PoistaHyvää viikon alkua sinullekin!