15.4.2013

HIEKKAPELTO, KATI: Kolibri

Kati Hiekkapelto (s. 1970) asuu Hailuodossa vanhalla maatilalla miehensä, kolmen lapsensa ja suuren eläinlauman kera. Hän on koulutukseltaan erityisluokanopettaja ja on työskennellyt mm. maahanmuuttajien opettajana. Kolibri on hänen esikoisteoksensa.

Millaista on olla nuori nainen, maahanmuuttaja ja poliisi? Anna Fekete (tai unkarilaisittain Fekete Anna) tietää vastauksen. Kymmenvuotiaaksi asti hän eli Serbiassa aivan turvallisesti, vaikka unkarilaistaustainen perhe kuuluikin etniseen vähemmistöön. Sitten alkoi sota, vähemmistöjen asema heikkeni ja Anna pakeni äitinsä ja veljensä kanssa Suomeen. Hän sopeutui, menestyi koulussa, kävi armeijan ja valmistui poliisiksi. Nyt hän on kolmekymppinen ja saanut viran rikospoliisina kotikaupungissaan (Oulussa?). Työpaikalla häneen suhtaudutaan enimmäkseen hyväntahtoisen uteliaasti, mutta miksikähän esimies on määrännyt Annan pariksi sovinistisen, rasistisen ja alkoholisoituneen Eskon?

Ensimmäiseksi Anna joutuu tutkimaan juttua, jossa vaaravyöhykkeessä tuntuvat olevan lenkkeilijät. Metsästyskiväärillä ammutaan lenkkipolulla seulaksi ensin nuori nainen ja sitten perheenisä, mutta miksi? Mikä yhdistää uhreja – vai yhdistääkö mikään? Miten kolibri-tatuointi liittyy tapauksiin?

Poliisia työllistää myös hätäkeskukseen soittanut kurdityttö, joka ilmoittaa olevansa hengenvaarassa. Poliisin kuulusteluissa 17-vuotias Dijar kuitenkin selittää soiton kostoksi isälleen, joka ei päästä tyttöä liikkumaan vapaasti kaupungilla. Virallisesti poliisitutkimus päättyy siihen, mutta huolestunut Anna ryhtyy omin päin vahtimaan perhettä öisin. Ei hän saisi kuitenkaan unta, sillä mieltä painavat työasioiden lisäksi monet huolet: isoveljen sortuminen huumeisiin, kaipuu kotiseudulle Serbiaan, menneisyyden painajaiset ja terveellisistä elintavoista lipsuminen.

Kolibri on dekkari, joka kestää kansainvälisenkin vertailun. Kirja on rakennettu taitavasti, sillä aina sopivin väliajoin tapahtuu jotain kiinnostavaa. Varsinaisen kertomuksen lomaan on sijoitettu erilaisella fontilla ja tyylillä kirjoitettuja tekstinkatkelmia, jotka paljastuvat Dijarin kirjoittamiksi ja jotka valottavat tapahtumia hänen näkökulmastaan. Tarina etenee sujuvasti ja ilman notkahduksia, jännitys säilyy hyvin. Ainoastaan jotkut lopun yksityiskohdat venyttävät uskottavuuden rajoja, mutta kirjailija on ilmeisesti halunnut asiat sievästi pakettiin. Poliisin työstä Hiekkapelto tuntuu tietävän paljon ja maahanmuuttajien ongelmiin hän on tutustunut oman työnsä kautta, joten siinäkin on tavallista enemmän ulottuvuuksia. Kirjan henkilöt ovat todellisen oloisia ja kiinnostavia. Etenkin Annaan kiintyy ja hänen vaiheistaan haluaa kuulla lisää. Ilmeisesti Kolibriin saadaankin jatkoa, hienoa!

2 kommenttia:

  1. Kirjassa esiteltiin tavalliset suomalaiset avioliitot kylmiksi ja onnettomiksi.
    Yleensä se johtui miehestä.

    Kun vaimo oli synnytyksen jälkeen väsynyt, mies touhusi kahden ilotytön kanssa yhtäaikaa ja ilotytöt olivat alaikäisiäkin.

    Ihan tavalliselta vaikuttava kunnon mies, jolla oli avioliitossa ongelmia, muuttui muutaman kaljan jälkeen säälittäväksi vonkaajaksi.

    Kolmas mies oli hyvin koulutettu ja petti vaimoaan ja jätti aina lenkkivaatteensa mytyksi pesuhuoneen lattialle.

    Kunnon opiskelijapoika hakkaa tyttöystävää.

    Tavallinen nuorimies, joka on hyvässä ja kunnioitettavassa ammatissa, paljastuu halveksittavaksi perverssiksi, joka rikkoo lakia.

    Ainoa avioliitto, joka kuvattiin onnelliseksi oli poliisi Sarin, jonka mies matkusteli työnsä vuoksi ulkomailla. Jotenkin jäi epäilys, että kyllä Sarikin vielä siltä jonkun sukupuolitaudin saa ulkomaantuliaisina.

    Päähenkilön seksikumppaneissakin oli jotakin outoa. Ensimmäinen oli kantaväestöä ja invalidi, joka oli loukkaantunut viisivuotiaana kun isä oli ajanut kännissä kolarin. Toinen suomalainen oli rankasti tatuoitu. Kolmas seksikumppani oli normaaliksi luokiteltava, mutta ulkomaalaistaustainen.

    Jotenkin suomalaisessa miehessä piti olla aina jotakin vikaa tai poikkeavaa fyysisellä tai psyykkisellä puolella.Samoin piti olla vikaa tavallisissa suomalaisissa perheissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, miten kirjasta voi eri lukijoilla nousta päällimmäiseksi eri asioita! Minua kiinnosti Annan hahmo kaikkine eri puolineen ja sujuva juonenkehittely. Totta kyllä on, että kirjan mieshahmot ovat juuri tuollaisia kuin kuvailet.

      Poista