Alkuteos: Les souvenirs
Suomennos: Pirjo Thorel
Ranskalainen David Foenkinos (s. 1974) on palkittu kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko. Hän tuli tunnetuksi teoksellaan Nainen jonka nimi on Nathalie, joka käsitteli aviopuolison kuoleman jälkeistä musertavaa surua ja siitä toipumista. Myös teoksessa Yhden elämän muistot puhutaan erosta, luopumisesta ja uuteen alkuun kypsymisestä.
Patrick on nuori mies, joka unelmoi oman rakastetun löytämisestä ja kirjailijan urasta. Pienen hotellin yöportieerina olisi aikaa kirjoittaa, mutta innoitusta puuttuu. Suvun piirissä tapahtuu monenlaisia mullistuksia, jotka stressaavat. Sodista kunnialla selvinnyt isoisä kuolee turhan tapaturman seurauksena ja lapset toimittavat isoäidin puolipakolla vanhainkotiin. Isän ja äidin suhde rakoilee. Rakkaus ei etene tunnustelevaa katsetta pidemmälle.
Käänne tapahtuu siinä vaiheessa, kun isoäiti suuttuu jälkeläisiinsä. Hänen itsenäisyyttään on loukattu ja selän takana päätetty hänelle merkityksellisistä asioista. Isoäiti karkaa vanhainkodista, mutta Patrick onnistuu (yllättävänkin?) helposti seuraamaan jälkiä Le Havreen. Isoäidin parhaat muistot lapsuudesta ja kouluvuosista sijoittuvat juuri Le Havreen ja nyt on mahdollisuus niiden verestämiseen. Patrick saa kokea yhdessä isoäitinsä kanssa muutamia kuulaan onnen hetkiä ja löytää ehkä elämänsä naisenkin. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ei onni eikä murhe.
Kirja rakentuu Patrickin kertomasta tarinasta, johon on limitetty eri henkilöiden muistoja elämän käännekohdista. Osa on tarinaan liittyviä tai muuten kuvitteellisia henkilöitä, mutta on myös kuuluisia henkilöitä kuten Friedrich Nietzsche, Alois Alzheimer, Serge Gainsborough ja Yasunari Kawabata. Jokainen muisto liittyy jotenkin sitä edeltäneeseen lukuun ja niiden odottaminen tuokin lukemiseen oman jännityksensä ja ilonsa.
Yhden elämän muistot on lempeä ja hieman surumielinen perheromaani. Ranskalaisille kirjailijoille tyypilliseen tapaan ilkikurinen huumori keventää muuten vakavaa tarinaa ja saavuttaa jopa absurdeja mittasuhteita. Kirjan viesti on se, että ihmissuhteita tulee hoitaa joka hetki ja asiat selvitellä ajallaan. Muuten tilaisuus on ehkä ikuisiksi ajoiksi menetetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti