Alkuteos: The vagrants
Suomennos: Seppo Loponen
Yiyun Li syntyi Beijingissä vuonna 1972 ja muutti vuonna 1996 Yhdysvaltoihin opiskelemaan
immunologiaa, myöhemmin kirjoittamista. Nykyisin hän asuu Kaliforniassa ja kirjoittaa teoksensa suoraan englanniksi. Tähän mennessä Yiyun Li on julkaissut kaksi novellikokoelmaa ja yhden romaanin ja saanut niistä lukuisia palkintoja.
Romaani Kulkurit sijoittuu Kurajoki-nimiseen kiinalaiskylään vuonna 1979. Puhemies Mao on kuollut pari vuotta aiemmin ja joidenkin ihmisten mielessä on alkanut elää toive uudesta ja vapaammasta Kiinasta. Kurajoella nuoren Gu Shanin teloitus on lähtölaukaus mielenilmauksiin. Kiihkomielisenä punakaartilaisena aikoinaan riehuneen Shanin kuolema ei sinällään sureta ihmisiä, mutta vääränä koetaan Shanin tuomitseminen siksi, että hän on alkanut epäillä tekojensa oikeutusta. Mielenosoittajat vaativat Shania koskeneiden syytteiden kumoamista jälkikäteen ja maineen puhdistamista. Hetken näyttääkin siltä, että poliittinen suunta on kääntymässä, mutta lopulta kaikki murskautuu. Tuomiolle joutuvat niin kansanliikkeeseen oikeasti osallistuneet kuin ilmiantajien mielivaltaisesti nimeämät ulkopuoliset.
Tapahtumiin tarjoavat oman näkökulmansa nämä henkilöt: opettaja Gu eli Shanin isä, valtion uutistenlukija Kai, hyljeksitty Nini-tyttö, lipevä tyhjäntoimittaja Bashi, kadunlakaisija Hua ja koulupoika Tong. Aluksi henkilöt vaikuttavat täysin toisistaan irrallisilta, mutta tapahtumien edetessä yhteyksiä löytyy. Esimerkiksi Ninin syntyminen vammaisena on ilmeisesti Shanin syytä ja saa Gun pariskunnan kohtelemaan Niniä erityisen vieraanvaraisesti – Nini itse ei tätä tiedä. Henkilöiden kohtalot risteävät ja solmiutuvat toisiinsa yllättävästi: Kai rohkaisee rouva Guta, Bashi ja Nini rakastuvat, Bashin touhujen ansiosta Tongista tulee sankari…
Kulkurit -teoksessa on useita vastenmielisiä ja ahdistavia yksityiskohtia. Henkilöistä moni on kieroutunut, julma, laskelmoiva, itsekeskeinen tai vastuuton. Silti tarinan sävy on koko ajan rauhallinen ja paikoin jopa humoristinen. Rakkautta, anteeksiantoa ja yhteisvastuuta löytyy sen verran, ettei kirjasta jää aivan toivoton tunne. Ihmisistä inhimillisimpiä ja uskollisimpia ovat kulkurit, juurettomat.
Kirja on varmasti totuudenmukainen kuvaus eräästä aikakaudesta, vaikkei se mihinkään tiettyyn tositapaukseen perustukaan. Hirveältä tuntuu, että pienet koululapset määrätään seuraamaan Shanin tuomitsemista yhtenä osana Kevätpäiväntasauksen juhlallisuuksia. Samaten se, että Shanin vanhempien täytyy itse kustantaa lapsensa surmaava luoti. Tai se, että kansan sankariksi nostetaan vanhempansa ja naapurinsa pettävä poika. Karmaisevimpana lukija kokee kuitenkin sen, että näihin asioihin suhtaudutaan niin tyynesti ja arkisesti. Joukon mukana mennään sinne, minne kaukaiset vallanpitäjät kulloinkin määräävät. Ja näin tapahtuu vielä nykypäivänäkin, jossain päin maailmaa. Kulkurit saa lukijan mietteliääksi.
PS. Kirjan herättämä oivallus: vanhempansa menettänyt lapsi on orpo ja puolisonsa menettänyt ihminen on leski. Lapsensa menettäneelle vanhemmalle ei ole vastaavaa nimeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti