PULKKINEN, RIIKKA: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Kustantaja: Otava 2014

Riikka Pulkkinen (s. 1980) on tullut tunnetuksi kirjailijana, jonka teoksille ovat tunnusomaisia nasevat nimet ja vakavat aiheet. Uusin teos on jotain muuta. Kirjan nimi on pitkä: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, ja sisältö on chick litiä eli kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämää humoristisesti ja kevyesti. Tarinan ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 2010 jatkokertomuksena Kauneus & Terveys -lehdessä ja nyt sitten kovakantisena kirjana.

Kirjan sankaritar on Iiris, 28-vuotias koulupsykologi. Hänen elämässään on jo ollut kaksi alkua eli ensin syntymä ja sitten elämänkumppanin Aleksin löytyminen. Nyt on vuorossa kolmas alku, sillä seitsemän yhteisen vuoden jälkeen Aleksi haluaa erota. Ei tulekaan suunniteltuja yhteisiä lapsia (Frida jos tyttö, Oliver jos poika), ei sukujouluja, ei vierekkäisiä hautoja. Isku on musertava, mutta onneksi on tukijoukkoja, samppanjaa, suklaata ja korkokenkiä. Naapurista löytyy kahdeksankymppinen Marja-Liisa, jonka napakat neuvot perustuvat sekä elämänkokemukseen että Kauniit ja rohkeat -saippuasarjan tarjoamiin viisauksiin.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän käsittelee itse asiassa aika suuria naiseuteen liittyviä kysymyksiä. On rakastamisen vaikeutta ja uuden etsintää, on lapsettomuuden ja äitiyden ongelmia, on nuorten ja vähän vanhempienkin kasvukipuja ja aikuistumisen haasteita. Iiris itse hämmästyy muiden tuomitessa hänet takertuvaksi, itsekeskeiseksi ja omahyväiseksi – onhan hän sentään pätevä psykologi! Koulun ongelmanuorillekin hän räätälöi aivan uudenlaisen voimaterapian. Onneksi Iiris tarinan edetessä ymmärtää, että omin jaloin pärjää:

   …ettei naisen tule olla yhtäkään miestä varten, ei asettaa yhtäkään miestä onnensa ehdoksi. Joten entäpä jos minunkin tarinani päättyy vain risteykseen, katuvaloihin tai raitiovaunumatkaan minä tahansa keskiviikkona, eikä mitään erikoista tapahdu.
   Menen tien yli, sillä selvä.
   Sillä selvä, eikö niin?
   Ei fanfaareja, ei oivallusta, ja – ennen muuta – ei prinssiä, ei ketään. Pelkästään minä, Iiris Lempivaara, reikä sukassa, suklaata käsilaukussa, hätäkalja työpöydän laatikossa, kaaos kotona ja pään sisällä, mutta sydän painavana kaihosta ja ilosta, sata suunnitelmaa takataskussa, suunnitelmaa, joista yksikään ei liity siihen, miten löytää se oikea. Pieniä suunnitelmia, tai miksei isoja, mutta pelkästään itseni varalle.

Pulkkinen on sanataituri, joka pystyy tekemään kepeästä komediasta lukuelämyksen. Välillä hän lyö riehakkaasti yli ja liioittelee tapahtumien ja henkilöiden omituisuutta, mutta säilyttää silti koko ajan suunnan ja kokonaiskuvan. Kovin läheistä ei yhdestäkään henkilöhahmosta tule, mutta kaikkia tarvitaan erilaisten näkökulmien takaamiseksi vauvasta vanhukseen. Apuna käytetään myös viittauksia filosofiaan, psykologiaan, musiikkiin, elokuvaan ja (lajityypille ominaisesti) kaupallisiin tuotemerkkeihin. Seksikin saa oman osansa. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on Pulkkiselta eräänlainen tyyliharjoitus, uuden ja erilaisen kokeilu. Pieni kirja tarjoaa hykerryttäviä hetkiä, vaikka aivan kaikki ei nauratakaan.