29.12.2014

NESBØ, JO: Isänsä poika

Kustantaja: Johnny Kniga 2014
Alkuteos: Sønnen
Suomennos: Outi Menna

Norjalainen menestyskirjailija Jo Nesbø (s. 1960) valmistui ekonomiksi ja talousanalyytikoksi ja työskenteli pörssimeklarina Norjan suurimmassa meklariyhtiössä DnB Marketsissa. Rockyhtyeensä Di Derren kanssa hän kiersi yli kaksisataa päivää vuodessa, kunnes päätti ottaa aikalisän ja keskittyä rikosromaanien kirjoittamiseen. Oslolaisesta poliisista Harry Holesta kertova sarja käsittää jo kymmenen osaa ja lisäksi Nesbø on julkaissut rikosromaanit Kukkulan kuningas ja Isänsä poika. Jälkimmäisessä teoksessa päähenkilönä on Sonny Lofthus, joka ryhtyy kostamaan isänsä kuolemaa.

Nuoren painijalupauksen Sonnyn elämä menee raiteiltaan, kun hänen poliisi-isänsä tekee itsemurhan välttyäkseen tulemasta tuomituksi myyränä. Sonny jää huumekoukkuun, joutuu vankilaan ja huomaa tuntevansa olonsa siellä paremmaksi kuin ulkomaailmassa. Voidakseen jäädä vankilaan pidemmäksi aikaa, Sonny ryhtyy ottamaan kontolleen muiden tekemiä rikoksia. Toimiessaan vankien epävirallisena rippi-isänä hän saa kuitenkin kuulla, että isän kuolema on tosiasiassa itsemurhaksi lavastettu murha. Sonny alkaa määrätietoisesti valmistella pakoa vankilasta ja kostoretkeä syyllisiä vastaan. Miten onnistuu tehtävä, kun perässä on sekä virkavalta että rikollisjärjestö?

Sonny ei ole mikään viaton pulmunen, mutta jostain syystä häntä ei pidä rikollisena vaan sankarina. Hän on miltei liian täydellinen ollakseen totta! Hän on oikeudenmukainen, älykäs ja ovela. Hän on huumevuosista huolimatta hyväkuntoinen ja hänen tahdonvoimansa on huikea. Hänen katseensa on viaton ja lempeä. Hän on rakastettava ystävä ja armelias katuvia kohtaan. Hänelle toivoo kaikkea hyvää, rakkauttakin.

Mielenkiintoisia hahmoja löytyy myös sivuhenkilöistä, niin poliisien kuin rikollisten ja kodittomien joukosta. Etenkin ylikonstaapeli Simon Kefas: onko hän hyvien vai pahojen puolella? Tämä on vain yksi jännitystekijä muiden joukossa.

Eihän Isänsä poika hirveän realistinen ole, mutta onko sillä väliä? Pääasia, että on vauhtia ja tapahtumia, jännittävä juoni ja yllätyksiä, hyviä henkilöhahmoja ja kauniita lauseita.

Me olemme inhimillisiä silloin kun teemme syntiä. Mutta jumalallisia silloin kun me annamme anteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti