HARMAN, PATRICIA: Hope Riverin kätilö

Kustantaja: Bazar 2014

Alkuteos: The Midwife of Hope River

Suomennos: Sari Karhulahti

Patricia Harman on työskennellyt yli kolmekymmentä vuotta kätilönä Länsi-Virginiassa. Vuonna 1998 hän perusti miehensä kanssa yksityisen luonnonmukaisia menetelmiä käyttävän synnytysklinikan, mutta luopui siitä vuonna 2003. Aikaa jäi kirjoittamiselle. Ensin syntyi kaksi muistelmateosta ja sitten esikoisromaani Hope Riverin kätilö.

Kirjan päähenkilö ja kertoja on 36-vuotias Patience Murphy, itseoppinut kätilö Hope Riverin kaivoskylässä Appalakeilla. Patience on siellä menneisyyttä paossa, sillä hän on etsintäkuulutettu ja oikealta nimeltään Elizabeth Snyder. Eletään 1930-lukua ja suuren laman aikaa. Ammattiliittojen vaikutusvalta on mennyttä. Kaivoksia suljetaan ja ihmiset näkevät nälkää, mutta lapsia syntyy ja kätilö avustaa synnytyksissä, vaikka joutuisikin tekemään työnsä ilmaiseksi. Joskus sentään joku pystyy antamaan pari dollaria, pussillisen perunoita tai sylillisen halkoja.

Koska ihmiset ovat rahattomia, haetaan kätilö paikalle usein vasta silloin, kun mitään muuta toivoa ei enää ole. Patience joutuu karuissa oloissa toisinaan todella haastaviin tehtäviin, mutta selviää useimmista vaistonsa ja epäsovinnaisiinkin menetelmiin taipuvan tilannetajunsa ansiosta. Esimerkiksi laittamalla jännittyneen synnyttäjän lämpimään kylpyyn tai pyytämällä aviomiestä avustajaksi. Hän osaa myös käyttää lääkeyrttejä ja rohtoja. Kirjan mielenkiintoisinta antia ovatkin asiantuntevat kuvaukset monenlaisista synnytyksistä ja synnyttäjistä.

Hope Riverin kätilö liikkuu kahdessa aikatasossa, sillä menneisyys muistuu Patiencen mieleen vähän kerrassaan erilaisten tilanteiden myötä. Kertomus etenee verkkaista tahtia, viimeistä tiedonmurua saa odottaa pitkään ja loppu jätetään kutkuttavasti hieman auki. Nimeltä mainitaan monia kyläläisiä, mutta keskeisiä henkilöitä on vain kolme: Patience, hänen mustaihoinen apulaisensa Bitsy ja naapurissa asuva eläinlääkäri Hester. Kirja kuvaa ihmisen kykyä selvitä musertavistakin kohtalon käänteistä toisaalta oman sitkeyden ja toisaalta läheisten ansiosta. Patience auttaa muita, mutta saa vastavuoroon apua hädän koittaessa. Tässä ei ihonvärillä ole merkitystä, vaikka Ku Klux Klanin uhka leijuukin ilmassa. Laman tuoma kurjuus ja epätoivo ovat läsnä, mutta silti kirjan henki on positiivinen ja lämmin.

Minusta on tuntunut suurimman osan elämästäni, että näen unta. Herään silloin tällöin, toisinaan kuukausiksi, toisinaan minuuteiksi. Tänä yönä olen valveilla, ja makaan sängyssä ja ajattelen viime aikojen tapahtumia ja ihmisiä, joiden elämät ovat kulkeneet ristiin minun elämäni kanssa kuin suonet vanhan naisen käsissä. Heidän kasvonsa lipuvat ohitseni… rampojen ja vinoon kasvaneiden… vahvojen… rakastavien… sillä me kaikki olemme rampoja ja vinoon kasvaneita, vahvoja ja rakastavia.