Kustantaja:
WSOY 2014
Alkuteos:
The Monogram Murders
Suomennos: Terhi Vartia
Agatha Christien perikunta valtuutti jännityskirjailija
Sophie Hannahin kirjoittamaan uuden mysteerin rakastetusta salapoliisista
Hercule Poirot’sta. Psykologisiin trillereihin erikoistunut Hannah on ollut
Agatha intohimoinen Christie -fani viisivuotiaasta asti, joten pohjaa on.
Nimikirjainmurhat -dekkari
ajoittuu 1920-luvun lopulle, ”jolloin mestarietsivän harmaat aivosolut ovat
vireimmillään”. Kirja alkaa dramaattisella kohtauksella Poirot’n lempikahvilassa.
Sisään ryntää äärimmäisen pelokkaalta vaikuttava nainen, joka kertoo tulevansa
pian murhatuksi – ja ihan aiheesta kuulemma. Hän vaatii Poirot’a lupaamaan,
ettei murhaa koskaan ruveta tutkimaan eikä syyllistä rankaisemaan. Sitten hän
ryntää pois.
Seuraavaksi esittäytyy kirjan kertoja, nuori rikosetsivä
Edward Catchpool. Hän on joutunut tutkimaan Bloxham-hotellin kuolemantapauksia,
joita myöhemmin ruvetaan kutsumaan nimikirjainmurhiksi. Kolme henkilöä on
löytynyt huoneistaan samaan myrkkyyn kuolleina, samalla tavalla esille aseteltuina
ja kaikilla suussaan kalvosinnappi jossa kirjaimet PJI. Jäljet tuntuvat vievän
Great Hollingin kylään ja siellä aiemmin tapahtuneeseen murhenäytelmään, johon
kuolleet henkilöt ja myös Poirot’n kahvilassa tapaama nainen ovat liittyneet
oleellisella tavalla.
Edward Catchpool edustaa tunnollista ja hieman hidasjärkistä
poliisityyppiä, jolle Poirot’n nopeat päätelmät ja epäsovinnaiset menetelmät
tuottavat suurta vaikeutta. Tyypilliseen tapaansa suuri salapoliisi heittelee
vihjauksia ja pieniä tiedonmurusia, muttei suostu paljastamaan kaikkia
tietojaan avoimesti ja suoraan. Vasta suuressa loppuselvittelyssä selviävät
todelliset syylliset ja oikea tapahtumien kulku.
Kirjan juoni on näppärä ja sopivasti monimutkainen, vaikkei
siinä Christien ovelaa taiturimaisuutta olekaan. Tyylissä Hannah ei ole
pyrkinyt matkimaan alkuperäistä, vaan kuljettaa tarinaa nykyaikaisen nopeassa
tempossa ja elokuvamaisesti vaihtuvin kohtauksin. Asiaa auttaa se, että
kertojana on Hannahin luoma uusi hahmo eli nuori Catchpool. Henkilögalleria on kaiken
kaikkiaan Christielle tyypillinen, mutta valitettavasti itse nimihahmo eli
Hercule Poirot jää kovin piirteettömäksi ja jäykäksi. Nimikirjainmurhat on nopealukuinen dekkari ja onnistuu yllättämään
loppuratkaisussa, mutta kyllä Dame Agatha silti pitemmän korren vetää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti