MORIARTY, LIANE: Mustat valkeat valheet

Kustantaja: WSOY 2015

Alkuteos: Big little lies

Suomennos: Helene Bützov

Australialaisen Pirriween alakoulu on suosittu ja hyvätasoinen. Sinne hyväksyttyjen lasten vanhemmilla ei tunnu olevan ajatuksissa muuta kuin ulkonäöstä huolehtiminen, vanhenemisen merkkien seuraaminen tai erityislahjakkaiden lasten ohjaaminen. Äidit ovat sieviä ja kiireisiä ja isät harkitun ammattimaisia. Heidän kesken käydään kuitenkin salaisesti kovaa valtataistelua. Huipulla ovat lyhyttukkaiset blondit:

He tarkoittavat pelkkää hyvää. He ovat kuin, hmm, kuin mitä? He ovat kuin äitipiispoja. He suhtautuvat hyvin vakavasti rooliinsa oppilaan äitinä. Se on heille kuin uskonto. He ovat fundamentalistiäitejä.

Sitten on pari johtohahmoa kuten ponteva uranainen Renata ja konflikteja rakastava Madeline, joiden taakse muut jakaantuvat. Klikit alkavat muodostua jo esikoulun pehmeä lasku –tutustumispäivänä. Silloin kohtalon oikusta Madeline ja kuvankaunis ystävänsä Celeste tutustuvat nuoreen yksinhuoltajaan Janeen, joka muiden äitien joukossa tuntuu hieman altavastaajalta. Naiset pitävät lujasti toistensa puolta pian koittavien kuohuttavien tapausten keskellä. Jo kirjan alussa vihjataan, että kuusi kuukautta tutustumispäivän jälkeen koululla tulee tapahtumaan tragedia. Naamiaismuotoisen visailuillan aikana jämäköiden drinkkien humalluttamat vanhemmat yltyvät nyrkkitappeluun ja ehkä murhaankin. Kuoleeko joku todella – sitä tietoa saa odottaa kirjan loppuun saakka. Sitä ennen illan osanottajat antavat poliisille todistajalausuntoja, joissa huhut ja pahansuovat vääristelyt sekoittuvat tosiasioihin. Kaikki henkilöt eivät kuitenkaan saa sanansijaa, joten mahdollisen uhrin henkilöllisyyttä ei voi näiden keskustelujen perusteella päätellä (jos edes ymmärtää niitä sillä silmällä lukea). Jokaisen juorun alkuperä käsitellään kyllä aikanaan ja näytetään, miten helposti kärpäsestä voi kasvaa härkänen.

Mustat valkeat valheet vaikuttaa aluksi hieman kliseiseltä, sillä karamellisen pinnan alta paljastuva pahuuskin on monesti käsiteltyä: perheväkivaltaa, koulukiusaamista, uusperheahdistusta ja raiskausta. Moriarty kuvaa kuitenkin kaikkea kirpeän satiirisesti ja oivaltavien yksityiskohtien avulla. Ihmiset voivat pitää valheitaan vähäpätöisinä, valkoisina suorastaan, mutta ne saattavat levittää mustaa pahuutta jopa sukupolvien päähän.

PS. Kirjan kansi on todella oivaltava.