Kustantaja:
Tammi 2016
Alkuteos: Maskarna
på Carmine Street
Suomennos: Aleksi Milonoff
Suosittu ruotsalainen dekkarikirjailija Håkan Nesser on tunnettu
Van Veeteren- ja Barbarotti -sarjoistaan. Carmine
Streetin sokeat on Nesseriltä hieman erilainen teos, kiehtova psykologinen
trilleri. Kirjaa voisi tyylinsä puolesta verrata vaikkapa Paul Austerin
teoksiin eli kaunokirjallisiakin ansioita on.
Erik Steinbeck on menestynyt kirjailija tavatessaan taidemaalari Winnie Masonin. Käy ilmi mystinen seikka: kumpikin on kirjoittanut saman runon samaan aikaan.
Kuuden jalan syvyydessä
Päivänkoitto pysäyttää kaksi sokeaa matoa.
Ne kuuntelevat kummissaan ääniä
yläpuolellaan
Muuttavat sitten
suuntaansa ja kohtaavat toisensa sattumalta.
Erik ja Winnie ovat siis kuin
runon madot, joita sattuma yhdistää. Seuraa avioliitto ja vuoden kuluttua
lapsi, Sarah-tytär. Viiden onnellisen vuoden jälkeen kaikki romahtaa: Sarah
katoaa. Erik on nähnyt Sarahin menevän jonkun miehen autoon, muttei osaa
kuvailla miehen ulkonäköä. Kukaan muu ei ole nähnyt mitään – voiko Erikiin siis
luottaa? Lapsesta ei kuulu mitään eikä lunnaita vaadita, mutta Winnie uskoo
lujasti Sarahin olevan elossa. Puolen vuoden kuluttua pariskunta muuttaa New
Yorkiin etsimään uutta alkua elämäänsä, mutta puolisoiden välille tuntuu
kasvaneen kuilu. Winnie kulkee omilla teillään, on salamyhkäinen, välttelevä ja
suorastaan epärehellinen. Onko hänen mielenterveytensä romahtamassa?
Kirjassa on miltei kauhuromaanin
tuntua, kun Nesser kehittelee tarinaansa eteenpäin. Henkilöillä on sokeita
hetkiä ihan kirjaimellisesti, mutta myös kuvainnollisesti. On outoja
yhteensattumia, raskaita salaisuuksia ja suunnatonta pahuutta. Tunnelma tiivistyy
tiivistymistään yllätykselliseen loppuun saakka. Tämä trilleri on lukemisen
arvoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti