Kustantaja: HarperCollins Nordic 2016
Alkuteos: Orphan #8
Suomennos: Päivi Paju
Rachel on nelivuotias, kun hänen
äitinsä kuolee ja isänsä lähtee teille tietymättömille. Perhetaustansa vuoksi
Rachel sijoitetaan Juutalaiseen lastenkotiin ja kaksi vuotta vanhempi Sam-veli
Juutalaiseen orpokotiin. Nämä upporikkaiden juutalaisten liikemiesten ja
pankkiirien rakennuttamat laitokset tarjoavat ankeudestaan huolimatta turvaa,
hoitoa ja koulutusta, mikä 1910-luvun New Yorkissa ei ole mitenkään itsestään
selvää. Edistyksellisyys sisältää kuitenkin myös arveluttavia piirteitä.
Lääketieteen huima kehitys ja uusien teknisten laitteiden tarjoamat
mahdollisuudet saavat joitakin intoilijoita käyttämään orpoja ”tieteellisten”
tutkimusten koekaniineina. Näillä lapsilla ei ole sukulaisia, jotka voisivat
puuttua asioihin, joten heidät alistetaan huoletta turhiin ja jopa vaarallisiin
kokeisiin. Ei ole kovinkaan kaukaa haettua verrata niitä esimerkiksi tohtori
Mengelen tekemiin tutkimuksiin toisen maailmansodan aikana.
”Olen
aina ollut sitä mieltä” tohtori Hess sanoi, ”ettei modernin lastentautiopin
kysymyksiin voida vastata tekemällä kokeita eläimillä, vaan ne täytyy todentaa
lasten kliinisellä tarkkailulla. Täällä meillä on vertaansa vailla olevat
mahdollisuudet valvottuihin olosuhteisiin. Ravinto, auringonvalo, aktiivisuus,
altistuminen taudille – kaikkea voidaan valvoa ja mitata…”
Rachel on yksi koekaniineista,
lapsi numero kahdeksan. Nuori kunnianhimoinen tohtori Mildred Solomon etsii
jotain mullistavaa tieteellistä saavutusta, koska naisen on muuten miltei
mahdoton edetä urallaan. Rachelin nämä tutkimukset merkitsevät loppuiäkseen.
Rachelin lapsuuden- ja
nuoruudenkokemusten kanssa vuorottelevat 1950-luvun alkupuolelle sijoittuvat
tapahtumat. Rachel on sairaanhoitajana Juutalaisessa vanhainkodissa, kun
saattohoito-osastolle tuodaan uusi potilas. Tämä on syöpäsairas tohtori
Solomon. Rachelille selviää asioita, joita ei ole aiemmin ymmärtänyt, mutta
miten ratkaista tilanne nyt?
Yhdysvaltalainen Kim van Alkemade
on englannin kielen tohtori ja yliopiston professori. Lapsi nro 8 on hänen esikoisromaaninsa. Kirjan lopussa on laaja essee siitä, miten kirja sai alkunsa ja minkälaisista lähteistä
ideoita sen kehittelyyn virtasi. Tieteellisiä
tutkimuksia, lehtiartikkeleita, valokuvia ja elävyyden takaajina omasta suvusta
kerättyjä tarinoita, anekdootteja ja lausahduksia. Lapsi nro 8 on mielenkiintoinen,
koska perustuu todellisiin tapahtumiin. Paikoin sitä olisi voinut hieman
tiivistää ja esimerkiksi lesbous-teeman olisi voinut jättää pois. Se tuntuu
hieman turhalta, vaikka kirjailija selittääkin syynsä sen mukaan ottamiseen. Kaunokirjalliselta
tasoltaan teos ei ole
huippuluokkaa, mutta sujuvasti kirjoitettu ja helppolukuinen kylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti