Kustantaja:
Gummerus 2016
Alkuteos: Temps
glaciaires
Suomennos: Marja Luoma
Ranskalaisen dekkarikirjailija Fred Vargasin mukaan taide
syntyi alun perin siksi, että ihmiset saisivat nukuttua öisin. Tarinoissa nimittäin paha saa palkkansa ja pelot pysyvät kurissa! Vargasin omissa teoksissa on rikoksia, unenomaisia juonikuvioita ja armottomia porautumisia pahuuden ytimeen ennen puhdistavaa ratkaisua ja oikeuden voittoa. Hyisiä aikoja kuuluu Komisario
Adamsberg -sarjaan, joten aiempien osien tunteminen auttaa kirjan
ymmärtämisessä.
Hyisiä aikoja -kirja
käynnistyy vanhan naisen kuolemasta. Se näyttää itsemurhalta, mutta ruumiin viereen
seinään piirretty erikoinen merkki herättää tapausta tutkivan komisario Adamsbergin
uteliaisuuden. Paljastuu toinenkin selkeästi itsemurhalta vaikuttava
kuolemantapaus, johon liittyy samanlainen outo merkki. Onko sittenkin kyseessä
murhasarja? Miksi nämä nimenomaiset ihmiset olisi murhattu? Yksi yhteys löytyy:
molemmat uhrit matkustelivat kymmenen vuotta aiemmin Islannissa. Kokonainen ryhmä
satunnaisia matkailijoita jäi silloin sakean sumun vuoksi kahdeksi viikoksi
eristyksiin pienelle saarelle. Jotain kauheaa saarella tapahtui sinä aikana ja
yksi osallistujista paleltui kuoliaaksi. Ryhmäläiset eivät (uskomatonta kyllä) missään
vaiheessa esittäytyneet toisilleen, mutta vanha rouva oli ennen kuolemaansa
lähettänyt jollekulle kirjeen…
Löytyy toinenkin linja tutkittavaksi, uhrien mahdollinen
yhteys salaperäiseen Robespierre-seuraan. Tämän seuran jäsenet joutuvat
kokoontumaan salassa, nimettöminä ja naamioituneina, niin suuria tunteita
Ranskan suuren vallankumouksen johtohahmo Robespierre yhä herättää. Komisario
Adamsbergin mielestä tapaus leviää leviämistään kuin merilevä lonkeroineen,
aina vain sekavampana.
Komisarion mielessä pyöri inhottavan tiheä levämöykky,
jonka lonkerot kuristivat häntä jopa öisin. Hän ei pitänyt käsillä olevasta
tehtävästä.
Kirjan huumori rakentuu paljolti erikoislaatuisten
henkilöiden varaan. Adamsberg itse harhailee epämääräisesti omissa
maailmoissaan ja katse sumeana ”lapioi pilviä”. Aivot tekevät kuitenkin koko
ajan töitä ja yhdistelevät huomaamattomia osia toisiinsa tavalla, johon kukaan
muu ei pysty.
- Danglard,
yrittäkäämme pysyä asiassa, Adamsberg keskeytti…
Kehotus oli hämmästyttävä, kun se tuli
Adamsbergilta, joka oli malliesimerkki ajelehtivasta pesusienestä eikä suinkaan
tiukasti kalliostaan kiinni pitelevästä kotilosta.
Adamsberg on monissa asioissa tietämätön ja joissakin suhteissa
hurmaavan viaton. Apuna hänellä on kuitenkin kävelevä tietosanakirja,
apulaiskomisario Danglard. Adamsbergin ryhmään kuuluu myös runomuodossa puhuva
tyyppi, isokokoinen ja älykäs naispoliisi, uniongelmista kärsivä mies ja niin
edelleen… Omalaatuinen ryhmä pystyy kaikesta huolimatta tekemään hyvin
yhteistyötä ja tukemaan jäseniään. Ainakin useimmiten. Kirjan muukin
henkilögalleria on mielenkiintoinen ja elävöitetty muutamalla osuvalla
piirrolla.
Huumoria on myös henkilöiden välisessä replikoinnissa ja
vieno hymy nousee aika ajoin lukijan huulille. Hyisiä aikoja -dekkari sopii sellaiselle, joka ei pidä raaoista
murhakuvauksista, vaan verkkaisesta vauhdista, pohdinnasta ja ripauksesta
mystiikkaa. Sopivaa kesäluettavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti