Kustantaja: WSOY 2017
Alkuteos: Truly madly guilty
Suomennos: Helene Bützov
Kolme avioparia lapsineen kokoontuu grillikutsuille. Pariskunnat ovat varsin erilaisia. Clementine ja Sam kaksine
tyttärineen edustavat ainakin ulkonaisesti jonkinlaista keskivertoperhettä. Lapsettomat
Erika ja Oliver ovat pidättyväisiä, säntillisiä ja melkein turhankainoja. Teini-ikäisen tyttären vanhemmat Tiffany ja Vid puolestaan ovat spontaaneja,
eläväisiä ja hieman räävittömiä. Kaikilla on salaisuuksia,
joista he eivät halua puhua tai joita he eivät kestä edes ajatella. Salaisuus
saattaa liittyä lapsuusajan huonoon lapsi-vanhempi-suhteeseen, mikä
puolestaan on heijastunut omaan avioliittoon jonkinlaisena varovaisuutena ja
huolekkuutena. Salaisuus saattaa liittyä itse avioliittoon. Salaisuus saattaa
liittyä suhteeseen, jota kutsutaan ystävyydeksi, mutta joka ei olekaan aitoa
ystävyyttä. Toistuvia pettymyksiä on saattanut olla.
Hän
sanoi itselleen joka kerta, että hänellä ei ollut odotuksia, mutta jokainen
uusi pettymys teki niin kipeää, että hän ymmärsi sittenkin elätelleensä toivoa,
joka oli liihotellut viettelevästi jossakin alitajunnassa. Asia ei tuntunut
muuttuneen helpommaksi. Se paheni. Kasaantumisilmiö.
Kirjassa mainitaan tasaisin
väliajoin se, että pihajuhlissa tapahtui jotain hirveää. Mikä se tapahtuma on –
siitä saa tietoja vähitellen kertomuksen edetessä ja viimeiset yksityiskohdat
aivan lopussa. Joka tapauksessa kaikki kutsuille osallistuneet kantavat siitä
vielä viikkojen perästä syyllisyyttä (mistä lukijaa muistutetaan useasti). Kaiken
tekee entistä raskaammaksi, kun asianomaiset eivät pysty puhumaan keskenään
tapahtumasta eivätkä siis helpottamaan sen paremmin omaansa kuin toistenkaan
oloa. Ainoa, joka haluaisi puhua, on Erika. Hänellä nimittäin on ärsyttävä musta
aukko kriittisten hetkien kohdalla. Kirja osoittaa, miten paljon ahdistusta
vaikenemisesta voi koitua kaikille, perheen lapset mukaan luettuina. Ja kuinka
väärät käsitykset ja oletukset toisen ihmisen ajatuksista ja tunteista
muuttuvat totuuksiksi ja lopulta kaunankin aiheiksi.
Tavalliset
pikku pihajuhlat -romaani on sujuvasti etenevää ja mukaansa tempaavaa
viihdettä. Kepeän pintansa alla se käsittelee rankkoja asioita lapsettomuudesta
vanhusten yksinäisyyteen ja pakko-oireista läheisriippuvuuteen. Lapsettomuus on
ollut Moriartyn teoksissa esillä ennenkin: lapsettomuus omasta tahdosta,
lapsettomuus toisen osapuolen painostuksesta tai lapsettomuus fysiologisista
syistä. Asian kipeys käy hyvin ilmi myös tässä teoksessa. Kirjan loppu on
hieman liian seesteinen ollakseen uskottava, mutta hyvä mielihän siitä jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti