Kustantaja: Otava 2017
Alkuteos: Nutshell
Suomennos: Juhani Lindholm
Jumaliste,
vaikka minut suljettaisiin pähkinänkuoreen, minä pitäisin itseäni äärettömän
valtakunnan kuninkaana, ellen näkisi pahoja unia. Shakespeare, Hamlet (suom.
Matti Rossi)
William Shakespearen näytelmä Hamlet kertoo prinssistä, joka odottamatta saa tietää setänsä olevan syyllinen Hamletin isän, Tanskan kuninkaan, kuolemaan. Murhatyön jälkeen setä
on julistautunut uudeksi kuninkaaksi ja ottanut veljensä (varsin halukkaan) lesken
puolisokseen. Hamletin tehtäväksi jää isänsä puolesta kostaminen. Ian McEwanin
romaani Pähkinänkuori on moderni
muunnos tästä tragediasta. Kirjan tapahtumat eivät sijoitu keskiajan Tanskaan,
vaan nykyajan Lontooseen. Kuninkaan tilalla on niin runoilijana ja kustantajana
kuin aviomiehenäkin epäonnistunut John, joka torjunnasta huolimatta yhä rakastaa
kaunista vaimoaan Trudya. Claude on paha setä, jonka liiketoiminta on kriisissä
ja joka himoitsee Trudyn lisäksi myös Johnin omistamaa Yrjöjen aikaista
ökyhuvilaa Lontoon hienostoalueella. Itse päähenkilö ja kertoja – prinssi siis
– on sikiö äitinsä kohdussa.
Pieni sikiö kuuntelee
äitinsä vatsan ja suoliston ”pesukonemyllerryksen” yli salaisia keskusteluja ja
suunnitelmia Johnin murhaamiseksi. Poika ei pysty puolustamaan isäänsä eikä puuttumaan
asioihin muuten kuin potkimalla, vaikka ymmärtääkin kaiken.
Minulla
ei ole valinnanvaraa, korvani on yötä päivää tiukasti painautuneena näitä
hiivatin seiniä vasten. Minä kuuntelen, painan mieleeni ja olen huolissani.
Kuulen supateltuja murha-aikeita ja kauhistelen sitä, mikä minua odottaa ja
mihin minut ehkä vedetään mukaan.
Vatsaan kantautuvat myös äidin
rakastamat radio-ohjelmat ja äänikirjat, joista pienokainen imee ahnaasti
tietoa maailmasta, johon on kohta syntyvä. Sikiö pystyy luennoimaan
kansainvälisen politiikan jännitteistä, analysoimaan luonnon tilaa ja pohtimaan
vaikkapa sitä, pitääkö sukupuolia olla vain kaksi eikä esimerkiksi
seitsemänkymmentäyksi. Viime vaiheessa hänelle kehittyy myös hienostunut maku
viinien suhteen, sillä Trudy ei tapahtumien kiihtyessä jaksa enää ajatella
vauvansa hyvinvointia, vaan lievittää jännitystään naukkailemalla. Viineistä
poika pitää paljon, muttei erityisemmin äidin ja sedän seksuaalisesta toiminnasta…
Uskottavaahan tämä ei ole, mutta jollakin hirtehisellä tavalla tosi hupaisaa.
Ian McEwan taitaa tarinan
kuljettamisen taidon. Pähkinänkuori ei
ole pelkästään nokkelasti ajoitettu kuvaus murhan suunnittelusta ja
toteutuksesta, vaan myös kriittinen kannanotto nyky-yhteiskuntaan. Vaikka pieni
poika ei voikaan estää oman perheensä tragediaa, haluaa hän silti kiihkeästi
syntyä maailmaan nähdäkseen sen tulevaisuuden. Hän päättää vihdoinkin astua näyttämölle
ja samalla vaikuttaa lopputulokseen – syyllisten rankaisemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti