5.1.2018

CHIROVICI, E. O.: Peilien kirja

Kustantaja: Otava 2017
Alkuteos: The Book of Mirrors
Suomennos: Inka Parpola

Romanialaissyntyinen Eugen Ovidiu Chirovici (s.1964) julkaisi kotimaassaan novelleja, tietokirjoja ja romaaneja, joiden joukossa kymmenen ”kirjallista” salapoliisiromaania. Isoon-Britanniaan muutettuaan Chirovici alkoi kirjoittaa englanniksi ja jo kolmen vuoden kuluttua ilmestyi maailmanmenestys  Peilien kirja.

Eräänä päivänä kirjallisuusagentti Peter Katzille saapuu postissa käsikirjoituksen katkelma, jossa Richard Flynn -niminen mies väittää tietävänsä syyllisen Joseph Wiederin lähes kolmekymmentä vuotta sitten tapahtuneeseen murhaan. Wieder oli kuuluisa psykologi, jonka asiantuntemusta oikeuslaitos käytti hyväkseen syyntakeettomuuskysymyksissä ja joka huhujen mukaan teki salaista tutkimusta ihmisen muistin manipuloinnista. Yliopiston kampuksella häntä pidettiin ”eräänlaisena Prometeuksena, joka oli laskeutunut tavallisten kuolevaisten pariin kertomaan tulen salaisuudesta”. Murhan tekijä olisi hyvin voinut olla joku, joka tunsi tulleensa arvioiduksi väärin tai joutuneensa hyväksikäytetyksi. Richard Flynn oli itse yksi epäillyistä, mutta murha jäi loppujen lopuksi selvittämättä.

Flynnin kertoma tarina on mukaansatempaava, mutta loppuu ennen syyllisen paljastumista. Missä on käsikirjoituksen loppuosa? Flynn on kuollut keuhkosyöpään ja vaimo ei tiedä koko asiasta mitään. Bestselleriä uumoileva Peter Katz palkkaa toimittajaystävänsä John Kellerin penkomaan asioita, haastattelemaan tapahtumiin osallistuneita ja mahdollisesti jatkamaan Flynnin käsikirjoitusta kirjaksi asti oman näkemyksensä mukaisesti. Helppoa ei ole. Yhdellä haastateltavista on muistinmenetys ja toisella alkava Alzheimerin tauti, mutta kaikkien muistikuvat poikkeavat joka tapauksessa Flynnin kertomista asioista täysin. Joku kuvaa Joseph Wiederiä armottomaksi naistenmieheksi, joku juopoksi, joku hyväksikäyttäjäksi, joku hyväntekijäksi. Arvoituksen keskiössä tuntuu olevan lahjakas opiskelija Laura Baines. Oliko hän Wiederin talolla murhailtana – jotkut muistavat hänen olleen, jotkut eivät.

Chirovicin kirja pelaa siis sillä, mitä ihminen muistaa ja mitä unohtaa. Voivatko ihmisen muistot vääristyä jonkin ulkoisen syyn vuoksi? Voiko ihminen itse muokata muistojaan?

Tuntui omituiselta ajatella, että jokin, minkä uskoin olleen kiistaton totuus, saattoi hyvinkin olla vain omakohtainen näkemykseni jostakin asiasta tai tilanteesta. Kuten Laura sanoi, muistomme olivat vain eräänlainen filmikela, jota kyvykäs kuvaeditori saattoi halunsa mukaan leikata, tai kuin gelatiinia, jota saattoi muovailla mihin tahansa haluamaansa muotoon.

Peilien kirjassa ei mässäillä väkivallalla eikä ylenpalttisella jännityksellä. Rauhalliseen tahtiin paljastuu uusia juonenpätkiä seurattavaksi ja uusia murhaajaehdokkaita puntaroitavaksi. Ratkaisua etsivienkin joukko kasvaa kasvamistaan, mutta lopulta selitys miltei putoaa syliin. Olikohan se varmasti oikea?

He kaikki olivat olleet väärässä eivätkä olleet nähneet muuta kuin omat pakkomielteensä ikkunoista, joiden läpi olivat yrittäneet katsoa, ikkunoista, jotka loppujen lopuksi olivatkin kaiken aikaa peilejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti