Kustantaja:
Into 2017
Alkuteos:
Eodiseonga na-reul chat-neun jeonhwabel-i ulli-go (2010)
Suomennos: Taru Salminen
Kyung-sook Shin on yksi Etelä-Korean luetuimmista ja
palkituimmista kirjailijoista. Hänen yhdeksäs romaaninsa Pidä huolta äidistä käännettiin suomeksi 2015 ja se nousi yhdeksi
vuoden suosituimmista teoksista. Shin kertoo Jään luoksesi -romaanin jälkisanoissa, miten otettu hän tilanteesta
oli vieraillessaan kesällä 2015 Helsingissä ja Turussa. Kaksi erilaista
kulttuuria kohtasi kirjallisuuden avulla ja vahvisti tunnetta, että elämme
yhdessä tässä maailmassa.
Jeong Yun -niminen nainen saa puhelimessa tiedon: opiskelijoiden
isähahmo professori Yun on kuolemaisillaan. Soittaja on Jeong Yunin entinen
rakastettu Myeong-seo, jonka kanssa ei ole ollut yhteyttä kahdeksaan vuoteen. Yunin
ajatukset kääntyvät menneeseen. Erääseen tapahtumarikkaaseen vuoteen
1980-luvulla.
Parikymppinen opiskelijatyttö Jeong Yun palaa yliopistoon vietettyään
vuoden kotona äidin kuolemaa surren. Lapsuudenystävä Dan on ollut tukena ja
toivonut suhteelta enemmänkin, mutta Yun ei ole valmis – etenkään kun käy ilmi,
että Dan on liittynyt armeijaan, sotilasdiktatuurin ylläpitäjään.
Heti ensimmäisellä luennolla professori Yun antaa nuorille
kuulijoilleen ohjenuoraksi kertomuksen pyhästä Kristoforoksesta, joka kantaa
olkapäillään Kristuksen ja tämän mukana koko maailman tulvivan joen yli.
Kukin teistä on sekä
Kristoforos että lapsi, jota hän kantaa selässään… Olemme kaikki matkalla tältä
puolelta toiselle puolelle, tästä maailmasta nirvanaan. Mutta koska vesi on
myrskyisää, emme pääse toiselle puolelle noin vain. Meidän on turvauduttava
johonkin ylittääksemme joen. Se jokin saattaa olla kirjallisuus tai taide, jota
haluatte luoda… Teidän on siis arvostettava ja rakastettava itseänne ja
toisianne.
Kaduilla opiskelijat vaativat sotilasdiktatuurin
lopettamista ja poliisit vastaavat vesitykein ja kyynelkaasukranaatein. Lähitienoon
linnut kuolevat kaasuun ja kasvit kuihtuvat. Ihmisiä katoaa. Jeong Yunia
protestointi ei kiinnosta, mutta kerran hän jää väkijoukon jalkoihin ja
pelastajaksi osuu Myeong-seo, jota Yun on silmäillyt uteliaasti jo yliopistolla.
Vielä enemmän kiinnostaa kuitenkin tämän salaperäinen ystävätär Yun Miru. Miru käyttää
kesät talvet samaa leveähelmaista hametta. Hänen kätensä ovat pahasti palaneet.
Hän kirjoittaa muistikirjaan kaikki syömänsä ruoat. Hän katoaa välillä
pitkäksikin aikaa etsimään erästä kadonnutta miestä. Hänen rakkain ystävänsä on
kuuro Emily-kissa. Kaikilla asioilla on merkitystä, mutta sitä Yun ei voi
tietää.
Muodostuu pieni ryhmä, johon Yunin, Mirun ja Myeong-seon
lisäksi liittyy hetkeksi myös Dan. Nuoret voisivat varmasti auttaa toisiaan
enemmänkin, mutta nyt liian moni salaisuus paljastuu liian myöhään. Ollaan kuin
sumussa ja toisista irrallaan. Ei ole rohkeutta ja päättäväisyyttä kertoa,
kysyä tai kuunnella. Myöhemmin voi vain katua ja surra.
Luulen, että olisin
tehnyt jotain toisin, jos olisin aikoinani ymmärtänyt, että aika vyöryy ohitse
eikä toista samanlaista päivää enää tule, Yhdelle en olisi sanonut hyvästejä ja
toinen olisi saattanut jäädä henkiin. Kunpa olisin tiennyt, että sillä hetkellä
kun luulee kaiken olevan lopussa, jokin uusi alkaa.
Jään luoksesi
-romaanin pääasiallinen kertoja on Jeong Yun, tekstin minä. Kursiivilla
painetut luvut ovat Myeong-seon Ruskeasta
muistikirjasta ja valottavat Yunin
kertomia tapahtumia hieman eri näkökulmasta. Tunnelma on viipyilevä ja
surumielinen. Toisaalta loppuun saakka joutuu jännittämään, saadaanko kaikkiin esille
nousseisiin arvoituksiin vastaukset. Toivoa tulevaisuuden suhteen herättävät
viimeiset sanat: Tulen luoksesi.
Taru Salminen on suomentanut Jään luoksesi -romaanin suoraan korean kielestä ja onnistunut
loistavasti. Siksipä se kisasikin neljän muun teoksen kanssa vuoden 2017 parhaan
käännöskirjan tittelistä ja Jarl Helleman -palkinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti