BERLIN, LUCIA: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Kustantaja: Aula & Co 2017

Alkuteos: A Manual for Cleaning Women : Selected Stories

Suomennos: Kristiina Drews

Yhdysvaltalainen Lucia Berlin (1936-2004) ammensi aineksia novelleihinsa vaiherikkaasta elämästään. Hän ei ollut suuren yleisön suosikki, mutta kuitenkin arvostettu kirjailija, jonka novellikokoelma Homesick (1991) voitti American Book Award -palkinnon. Välillä Berlin ennätettiin jo unohtaa, mutta Yhdysvalloissa 2015 julkaistu Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia lupailee uutta tulemista.

Novellikokoelman alkusanat ja johdannon ovat kirjoittaneet henkilöt, jotka ovat tunteneet Lucia Berlinin ja perehtyneet syvällisesti hänen tuotantoonsa. Ne ovat vahva pohja omalle lukukokemukselle.

Berlinin lyhyet kertomukset pohjautuvat tunnistettavasti hänen oman elämänsä vaiheisiin, mutta tietenkin muokattuina, muunneltuina tai liioiteltuina. Samoja nimiä putkahtelee vastaan, etenkin isoäiti Mamie ja Ben-poika, jota Berlin kuvailee äärettömän hellästi. Joissakin tapauksissa tuntuu, että kertomus jatkuu novellista toiseen, vaikka henkilöiden nimet ovat vaihtuneet.

Lucia Berlin vietti lapsuutensa Idahon ja Montanan kaivosalueilla. Tätä kuvaa Kadonnutta aikaa -novelli, kertomus viisivuotiaasta tytöstä, joka naapurin pojan kanssa syö hyasintinsipuleita ja luistelee lohen maidissa tai kilpailee luomien määrässä. Vuosikymmeniä myöhemmin muistot palaavat mieleen sairaalasängyssä makaavan miehen nappisilmien ja naurun myötä.

Myöhemmin Lucian perhe muutti El Pasoon Texasiin. Kertomus Tähtiä ja pyhimyksiä on tytöstä, jonka snobbaileva äiti laittaa katoliseen kouluun, koska sen oppilaat ovat ”hyvistä perheistä”. Yksinäinen ja epävarma lapsi yrittää ostaa nunnien suosiota tyhjentämällä hiirenloukkuja ja auttelemalla erilaisissa ikävissä töissä, mutta hänet erotetaan, koska hän on muka lyönyt nunnaa! Kaikki pelkkää väärinkäsitystä! Rangaistuksena on kuitenkin työskentely isoisän apuna hammaslääkärin vastaanotolla. Novellissa Tohtori H. A. Moynihan on karu maininta siitä kesästä:

Yöllä Mamie torkkui morfiinin turvin, ja äiti ja isoisä eli Pappa ryyppäsivät omissa huoneissaan. Minä kuulin kummankin ruisviskin lorinan kuistille, missä itse nukuin.

Sitten seurasi parempaa. Isä pääsi Chilessä hyvään asemaan ja teini-ikäinen tytär hienostokouluun Santiagoon. Hyvät ja pahat -novellissa vallankumouksesta haaveileva amerikkalainen opettaja yrittää herätellä oppilaansa sosiaalista omaatuntoa. Tyttö on mukana viemässä ruokaa kaatopaikan asukeille, leikittämässä orpokodin lapsia ja kuuntelemassa vallankumouksellisten runojen lausuntaa. Opettajan sitkeys, toiveikkuus ja naiivius liikuttavat tyttöä, mutta myös kyllästyttävät. Lopulta tarvitaan vain kolme sanaa ”se on kommunisti” ja opettajan ura loppuu.

Jotkut novellit liittyvät työpaikkoihin, joilla Berlin elätti itsensä ja neljä poikaansa. On kuvauksia ensiapupolilta ja sairaalasta. On kertomuksia opettajantyöstä. Siivoojan käsikirja -novellin kertoja vinkkailee leikillisesti, mitä kotiapulaisen kannattaa työpaikalla ottaa huomioon. Varastelu kuuluu asiaan, muttei koskaan kolikoita sisältävästä tuhkakupista – se on ansa. Huonekalujen ja pikkuesineiden siirteleminen kertoo ahkeruudesta. Omistajat ovat kateellisia kissojen ystävyydestä, mutta eivät koirien. Aina välillä pyrkii kuitenkin pintaan musertava suru: rakastettu on kuollut.

Aivan erityinen sija Berlinin tuotannossa on alkoholismiin liittyvissä novelleissa. Ensi kertaa katkolla -novellissa tunnelma on vielä lähes huoleton – kyllä kaikki järjestyy, kukaan ei tiedä. Kaikki karkaa käsistä onkin jo ahdistava. Äiti hoipertelee miltei tunnin matkan aamuvarhaisella avautuvaan kauppaan saadakseen pienen pullollisen vodkaa. Sen avulla hän onnistuu jotenkuten suoriutumaan aamupuuhista.

Pojat keräsivät kirjansa ja reppunsa, suukottivat häntä ja lähtivät. Hän seurasi ikkunasta, kun he menivät katua bussipysäkille. Hän odotti, että bussi poimi pojat kyytiin ja jatkoi matkaa Telegraph Avenueta eteenpäin. Sitten hän lähti kulman viinakauppaan. Nyt se oli auki.

Berlinin teksti on asiallista ja tiivistä. Hän havainnoi tarkkanäköisesti ihmisten ajatuksia, tapoja ja tekoja, mutta ei ryhdy selittelemään mitään. Tunnelmat vaihtelevat karusta raadollisuudesta lempeään huumoriin. Huviretkelle vietävillä vanhuksilla pääsevät pissat housuun ja bussin ikkunat höyrystyvät. Vanhat ystävättäret matelevat sähköautollaan kolmeakymppiä ja käyvät kisaa raamatunsäkeiden tunnistamisessa välittämättä tuon taivaallista muista autoilijoista tai edes poliisista. Kuvankauniin Bella-serkun filmitähtiura tyssää siihen, että puhallettavat rintaliivit räjähtävät lentokoneessa.

Tekstiin on piilotettu pitkin matkaa havaintoja ja lauseita, joiden ydintä ja nokkeluutta ei välttämättä pikaisella lukemisella ennätä tajuta. Berlin tuntuu katselevan maailmaa aivan poikkeuksellisin silmin – tuskinpa moni alkaisi avannepussia käsitellessään kuvitella ihmiskehoa läpinäkyvänä.

Miten ihmeellistä olisi tarkkailla itseämme. Hölkkääjät hölkkäisivät entistä reippaammin, veri pulppuaisi suonissa. Rakastavaiset rakastaisivat netistä enemmän. Jumankauta! Katso miten sperma lentää! Ihmiset söisivät paremmin – kiivihedelmiä ja mansikoita, borssia ja smetanaa.

Tähän suomenkieliseen kokoelmaan on valittu vain puolet englanninkielisestä alkuteoksesta. Toinen osa on kuitenkin tulossa – ja kuulemma kaikista vaikuttavimmat tekstit ovat siinä!