Kustantaja:
Like 2018
Alkuteos:
Barcode
Suomennos: Jonna Joskitt-Pöyry
Norjalainen Terje Bjøranger (s. 1959) toimii syyttäjänä
järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden yksikössä. Hän on työskennellyt Norjan
maahanmuuttovirastossa pakkoavioliittojen, ihmiskaupan ja kunniamurhien
asiantuntijana ja käsitellyt näitä asioita myös teoksissaan. Viivakoodi on hänen toinen romaaninsa ja
ensimmäinen, joka on suomennettu.
Oslolainen rikostutkija Charlie Robertsen on täysin työlleen omistautunut
ja pystyy perheettömänä uhraamaan sille vapaa-aikansakin. Kuulustelijana hän on
joskus turhan kovaotteinen ja saanut siitä pari varoitusta, mutta toisaalta
Charlie saa myös tulosta aikaiseksi.
Eräänä huhtikuisena päivänä urheilukeskuksen pysäköintialueen
jätelavalta löytyy murhattuna poliisinpukuun puettu nuori nainen.
Todennäköisesti hän on prostituoitu ja yhtä todennäköisesti itäeurooppalaista
syntyperää. Murha on tehty tarpeettoman raa’asti ja osoittelevasti. Haluaako
teon tekijä kertoa poliisille jotain? Entä mitä tarkoittaa naisen rintaan
uskomattoman hienostuneesti ja tarkasti tehty suuri tatuointi?
Samana päivänä tunnettu ja suosittu poliitikko Steinar Jansen
tekee itsemurhan hyppäämällä täyttä vauhtia kulkevan junan eteen.
Rautatieaseman laiturilta löytyy nippu vanhoja valokuvia. Mikä voisi ajaa
pitkän uransa aikana skandaaleilta välttyneen miehen niin rajuun ratkaisuun?
Charlien vaisto sanoo, että murhattu tyttö ja kuollut poliitikko kuuluvat
samaan tapaukseen.
Juttu on monimutkainen jo alkuunsa ja mutkistuu koko ajan lisää.
Ei vältytä uusilta ruumiiltakaan, sillä varjoissa vaanivan organisaation
uhreiksi joutuu niin poliiseja kuin rikollisjoukon omia jäseniä.
Poliisitutkinnasta tuntuu koko ajan kantautuvan tietoa rikollisille, mutta kuka
on myyrä? Charlie epäilee lopulta lähes kaikkia työtovereitaan – ja nämä puolestaan
saattavat epäillä Charlieta.
Poliisitutkinnan kanssa limittyy kursiivilla kirjoitettu kertomus 17-vuotiaasta
ukrainalaisesta Kamilesta, jonka oma serkku petkuttaa lähtemään Norjaan. Muka
hyväpalkkaiseen työhön, mutta oikeasti kaltoin kohdelluksi prostituoiduksi ja
huumeiden orjaksi. Kamilessa on kuitenkin ytyä ja hän taistelee henkensä
puolesta. Ehkäpä tahtoa lisää muisto maanmiehestä Chrissistä, joka saapui
Norjaan samaan aikaan Kamilen kanssa – hänkin naiivisti uskoen lupauksiin
hyvästä työpaikasta ja suurista rahoista. Tosiasiassa hän on halpa ja helposti
uhrattava työrukkanen organisaation alimmalla tasolla.
Hän tuntee
makaavansa selällään kädet kyljissä. Onko hänet sidottu? Hän liikuttaa
ranteitaan. Ei. Hän pystyy liikuttamaan käsiä ja jalkoja, mutta päässä
jyskyttää ja silmät tuntuvat pari kokoa liian suurilta. Tatuointi kirvelee – se
on ehkä tulehtunut. Se kirvelee melkein yhtä paljon kuin hänen vihansa Jacekia
kohtaan. Se liero näytti hänelle kuvia Olgasta. Kuolleena. Kuvia joissa Olga
makaa teräspöydällä kirkkaissa valoissa. Poliisikuvia. Kamile ei aio kuolla.
Viivakoodi on hyvin
rakennettu vauhdikas dekkari, jossa toiminta ei pysähdy hetkeksikään. Juuri kun
on päässyt yhden askeleen eteenpäin, seuraa jo uusi yllätys. Henkilökuvaus ei
vauhdissa pääse kovin syvälliseksi, mutta Charlien ja työtovereiden välinen kumppanuus
käy kyllä selväksi. Peli on raakaa, mutta se taitaa pitää yhtä todellisuuden
kanssa – ikävä kyllä.
Terje Bjøranger on ruotsalaisen asianajajan ja dekkarikirjailijan Jens
Lapiduksen sukulaissielu. Kummankin näkemys nykyisestä yhteiskunnasta on synkkä
ja pelottava, muttei kuitenkaan vailla uskoa oikeuden ja järjestyksen voimaan.
Mustanpuhuva huumori keventää tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti