Kustantaja:
S&S 2018
Alkuteos:
Betinkan
Suomennos: Helene Bützow ja Laura Kulmala
Niin pitkä aika. Vielä
pitäisi jaksaa muutama vuosi sitä pikkuruista kaupunkia mukulakivikatuineen,
mutta vanhassa talossa kaupungin laitamilla ei asunut mikään Peppi Pitkätossu
vaan pieni huligaani…
Ollaan 1970-luvulla ja Hurriganes on suurta huutoa.
Pikkuruisessa eteläsuomalaisessa kaupungissa elää viisitoistavuotias Betinka,
työläisperheen tytär. Perhe on vähävarainen, vaikka yrittääkin pitää julkisivua
yllä. Isä on katkera, koska on joutunut pakkonaimisiin ja äiti on katkera,
koska tuntee olevansa alakynnessä. Perheen elämä on yhtä taistelua ja huutoa
eikä Betinkasta tunnu välittävän kumpikaan vanhemmista. Silti Betinka kaipaisi etenkin
isän huomiota:
Minulla on tummat
renkaat silmien alla koska haluan kovasti olla isän poika, se kaikkein reippain
ja kovin. Se joka juo eniten, kiroilee eniten, tappelee kovimmin ja on
jalkapallossa paras. Ja Betinka oli tehnyt edellisenä yönä kaikkea, jos jalkapallo
jätetään laskuista…
Betinka-Tina-Tinka liittyy siis kovisnuoriin, vaikka
lahjakkaana tyttönä voisi kuulua myös ”kilttien” joukkoon. Hän lintsaa
koulusta, provosoi opettajia, käy tansseissa ja juo viinaa ollakseen iloinen –
ja silti ahdistuksen susi on aina valmiina hyökkäämään. Ukki ja mummi olivat
ainoat ihmiset, jotka rakastivat Betinkaa ehdoitta ja estottomasti, mutta
kumpikin on kuollut.
Toki Betinkalla on ikioma unelmien kohde, mutta turhaan hän
tulkitsee tämän katseita ja satunnaisia hipaisuja kiinnostuksen merkeiksi. Älä
suotta elätä toiveita, Betinka, olet vain hätävara! Turhaan laittaudut ja meikkaat, otat hyviä asentoja tai seisot
varpaillasi jotta jalat näyttäisivät pidemmiltä - olet vain joukon hännänhuipun ihastus!
Nuorisojoukossa on omat sääntönsä. Kavereita kierrätetään,
aletaan olemaan jonkun kanssa ja vaihdetaan seuraavaan. Mikään suhde ei ole
pitkäkestoinen. Tytöillä ovat vielä omat ongelmansa: epämieluisaan kumppaniin
tyytyminen, ehkäisy, teiniraskaus, abortti. Myös jatkuva taiteilu veitsenterällä
siitä, kuuluuko huoriin vai niihin muihin.
Kirjassa ollaan koko ajan Betinkan pään sisällä. Lukijan
mieleen välittyy uskottavana nuoren tytön herkkyys, kaipaus, epävarmuus ja
suru. Mutta ei Betinka ole pelkkä haaveilija, vaan hänessä on myös määrätietoisuutta
ja sisukkuutta. Hän ei aio kulkea suvun naisten perinteistä tietä, vaan odottaa
pääsyä pois pienistä kuvioista. Helsinkiin, uudenlaiseen elämään.
Olisi turvallista
antaa periksi, unohtaa haaveet omasta elämästä, asua lähellä muita ja asettua
omalle paikalleen työläisakkojen jonoon, niiden naisten joukkoon joilla oli
luisevat kädet ja paksut käsivarret. Olisi helppoa antaa kaiken tutun ja
turvallisen pedata makuupaikka muiden viereen. Mutta Betinka ei halua. Hän
haluaa jotakin muuta jossakin muualla. Mutta mitä, siinäpä kysymys.
Sabine Forsblom on suomenruotsalainen kirjailija, jonka
romaani Maskrosgudens barn (2015) oli
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Betinka on ensimmäinen Forsblomilta suomennettu teos. Vaikka sen aihe
on moneen kertaan käsitelty, on kirjassa tuoreutta persoonallisen tyylin ja
mustahkon huumorin ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti