27.2.2019

FORSBLOM, SABINE: Betinka


Kustantaja: S&S 2018
Alkuteos: Betinkan
Suomennos: Helene Bützow ja Laura Kulmala

Niin pitkä aika. Vielä pitäisi jaksaa muutama vuosi sitä pikkuruista kaupunkia mukulakivikatuineen, mutta vanhassa talossa kaupungin laitamilla ei asunut mikään Peppi Pitkätossu vaan pieni huligaani…

Ollaan 1970-luvulla ja Hurriganes on suurta huutoa. Pikkuruisessa eteläsuomalaisessa kaupungissa elää viisitoistavuotias Betinka, työläisperheen tytär. Perhe on vähävarainen, vaikka yrittääkin pitää julkisivua yllä. Isä on katkera, koska on joutunut pakkonaimisiin ja äiti on katkera, koska tuntee olevansa alakynnessä. Perheen elämä on yhtä taistelua ja huutoa eikä Betinkasta tunnu välittävän kumpikaan vanhemmista. Silti Betinka kaipaisi etenkin isän huomiota:

Minulla on tummat renkaat silmien alla koska haluan kovasti olla isän poika, se kaikkein reippain ja kovin. Se joka juo eniten, kiroilee eniten, tappelee kovimmin ja on jalkapallossa paras. Ja Betinka oli tehnyt edellisenä yönä kaikkea, jos jalkapallo jätetään laskuista…

Betinka-Tina-Tinka liittyy siis kovisnuoriin, vaikka lahjakkaana tyttönä voisi kuulua myös ”kilttien” joukkoon. Hän lintsaa koulusta, provosoi opettajia, käy tansseissa ja juo viinaa ollakseen iloinen – ja silti ahdistuksen susi on aina valmiina hyökkäämään. Ukki ja mummi olivat ainoat ihmiset, jotka rakastivat Betinkaa ehdoitta ja estottomasti, mutta kumpikin on kuollut.

Toki Betinkalla on ikioma unelmien kohde, mutta turhaan hän tulkitsee tämän katseita ja satunnaisia hipaisuja kiinnostuksen merkeiksi. Älä suotta elätä toiveita, Betinka, olet vain hätävara! Turhaan laittaudut ja meikkaat, otat hyviä asentoja tai seisot varpaillasi jotta jalat näyttäisivät pidemmiltä - olet vain joukon hännänhuipun ihastus!

Nuorisojoukossa on omat sääntönsä. Kavereita kierrätetään, aletaan olemaan jonkun kanssa ja vaihdetaan seuraavaan. Mikään suhde ei ole pitkäkestoinen. Tytöillä ovat vielä omat ongelmansa: epämieluisaan kumppaniin tyytyminen, ehkäisy, teiniraskaus, abortti. Myös jatkuva taiteilu veitsenterällä siitä, kuuluuko huoriin vai niihin muihin.

Kirjassa ollaan koko ajan Betinkan pään sisällä. Lukijan mieleen välittyy uskottavana nuoren tytön herkkyys, kaipaus, epävarmuus ja suru. Mutta ei Betinka ole pelkkä haaveilija, vaan hänessä on myös määrätietoisuutta ja sisukkuutta. Hän ei aio kulkea suvun naisten perinteistä tietä, vaan odottaa pääsyä pois pienistä kuvioista. Helsinkiin, uudenlaiseen elämään.

Olisi turvallista antaa periksi, unohtaa haaveet omasta elämästä, asua lähellä muita ja asettua omalle paikalleen työläisakkojen jonoon, niiden naisten joukkoon joilla oli luisevat kädet ja paksut käsivarret. Olisi helppoa antaa kaiken tutun ja turvallisen pedata makuupaikka muiden viereen. Mutta Betinka ei halua. Hän haluaa jotakin muuta jossakin muualla. Mutta mitä, siinäpä kysymys.

Sabine Forsblom on suomenruotsalainen kirjailija, jonka romaani Maskrosgudens barn (2015) oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Betinka on ensimmäinen Forsblomilta suomennettu teos. Vaikka sen aihe on moneen kertaan käsitelty, on kirjassa tuoreutta persoonallisen tyylin ja mustahkon huumorin ansiosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti