Kustantaja: Gummerus 2019
Kaksikymppinen Aaro saapuu opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon
suurin toivein. Tässä on nyt uusi alku elämälle, uusi mahdollisuus saada ystäviä!
Opiskelutoverien luontevaan ystävällisyyteen hän ei kohdatessa jaksa kuitenkaan
luottaa, vaan pelkää muiden nopeasti huomaavan, miten mitätön ja huono mies
tässä on kyseessä. Itsetunnon tukijoina eivät viimeisen päälle huoliteltu
ulkokuori ja bentsodiatsepiini auta kuin hetken.
…huomenna minun pitää kohdata vieraita ihmisiä. Minun
pitää kertoa heille nimeni ja todistaa että olen hyvä tyyppi. Se ei ole koskaan
sujunut hyvin. Vaikka olen hyvä tyyppi. Tai olisin, jos en pelkäisi etten ole.
Palataan vuoteen 2008 selvittelemään, mikä Aaron itsetunnon
on murtanut. Tuolloin hän oli kuudennella luokalla ja ollut koulukiusattu
ensimmäisestä luokasta lähtien. Häntä oli nimitelty, uhkailtu, tönitty,
potkittu ja tukistettu ja hänen omaisuuttaan oli liattu ja tuhottu. Opettajan
ja vanhempien kysymyksiin Aaro kuitenkin vakuutti kaiken olevan hyvin, koska kiusaamisen
uhrina oleminen oli pienempi häpeä kuin tilanteen tunnustaminen aikuisille. Ehkä
murtumattomuuden näytteleminen oli myös eräänlainen kosto kiusaajille.
Vilkaisin sivulle, näin poikien ahnaat, voitonriemuiset
hymyt. Muistin sormet niskassa ja rähisevän kuiskauksen: ”Koulun jälkeen…”
En osannut puolustautua. En osannut sanoa vastaan. En
osannut lyödä. Kaikki sellainen oli ikään kuin ymmärryksen ulkopuolella. En
osannut, en uskaltanut, ja totuin siihen etten osaa enkä uskalla.
Mielettömyydenkin taustalla haluaa nähdä syyn. Koska mielettömyys olisi vielä
pelottavampaa. Joten päätin että minä olen se syy. Että minua kuuluukin lyödä.
Aikuisten sokeus tilanteen suhteen on kyllä hälyttävää.
Opettajan mielestä Aaro itse eristäytyy – luokalla on tosi hyvä poikaporukka,
kun vaan menee rohkeasti mukaan. Isä taas on syventynyt omiin töihinsä ja herää
vain huomauttelemaan epäkunnioittavasta käytöksestä tai ryhdittömyydestä.
Ainoastaan isän vuoksi Aaro suostuu juoksemaan kilpailuissa, jotka kokee
menestyksestään huolimatta ahdistavina.
Vuosien kiusaaminen on jättänyt syvät arvet Aaron sisimpään.
Hän on näkevinään ihmisten katseissa arvostelua ja vähättelyä ja pienikin moka
saa hänet lannistumaan ja pakenemaan. On vaikea ystävystyä ja rakastaa, kun
koko ajan pitää tarkkailla itseään ja piilotella todellista itseään. Viimein
sentään tulee tilanne, jossa avautuminen on mahdollista ja luontevaa. Siitä
alkaa parantuminen.
Jalat ilmassa on vuonna 1996 syntyneen Antti Röngän
esikoisteos. Se on nuoren kirjoittajan hyvin avoin ja rehellinen kuvaus
kokemuksista, jotka on saatava pois sydämeltä. Kirjan nimi tulee urheilun
maailmasta: juoksijan molemmat jalat ovat ilmassa aina maakosketusten välissä.
Tämän symboliikkaa voi mietiskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti