27.1.2020

MCEWAN, IAN: Torakka


Kustantaja: Otava 2019
Alkuteos: The Cockcroach
Suomennos: Jaakko Kankaanpää

McEwanin pieni teos Torakka on kannanotto brittien Brexit-sekoiluun. Tällä hetkellähän ei enää ole epävarmuutta siitä, eroaako Britannia EU:sta vai ei, mutta kirjan ironia puree siitä huolimatta. Tuttuja tapahtumia ja henkilöitäkin Torakka-teoksesta voi löytää, vaikka mittasuhteet ovat levinneet absurdeiksi.

Eräänä yönä Britannian pääministerin Jim Samsin hahmon ottaa torakka, joka heti uuteen olomuotoonsa totuttuaan alkaa rivakasti viedä läpi asiaa, jonka suhteen maassa on jo jahkailtu ja myötäpäiväilty kyllästymiseen asti. Vauhtia tilanteeseen tuo sekin, että yhtä ministeriä lukuunottamatta hallitus näyttäisi koostuvan pelkästään torakoista.

Asia, jota Samsin hallitus on ajamassa, on reversalismi. Siinä rahavirtojen suuntaa käännettäisiin kaikilla talouden alueilla niin kotimaassa kuin ulkomaankaupassakin. Työntekijä maksaisi työnantajalle siitä, että saisi tehdä töitä, mutta vastaavasti ansaitsisi rahaa käydessään kaupassa. Pankkiin hänen ei saamiaan rahoja kannattaisi tallentaa, koska joutuisi maksamaan niistä korkoa, vaan kuluttaa rahansa parempaan työpaikkaan. Näin maahan syntyisi täystyöllisyys. Samsin hallitus on valmis ottamaan käyttöön reversalismin siinäkin tapauksessa, ettei mikään muu valtio olisi siitä kiinnostunut.

Toki Sams suunnittelee strategiaa ulkomaidenkin suhteen. Jos Yhdysvaltain presidentti Archie Tupper saataisiin kiinnostumaan asiasta ja amerikkalaiset kääntäisivät taloutensa suunnan, olisi Kiinan pakko seurata perässä, jotta sillä olisi varaa vientikauppaan. Sitten mukaan tulisivat pakon sanelemina Japani ja Eurooppa. Miten saada Tupper innostumaan? Ehkäpä kertomalla hänelle siitä, että reversalistisessa prosessissa presidentti voisi siirtää Yhdysvaltain koko puolustusbudjetin henkilökohtaiseen hallintaansa. Seitsemänsataakuusitoista miljardia dollaria!

   ”Minun tililleni?” presidentti sanoi käheällä äänellä. ”Tai vaikka minun firmani tilille?”
   ”Tietenkin ulkomaille. Henkilökuntanne voisi varmaankin tutkia sopivia mahdollisuuksia.”
   Hiljaisuus, jonka särkivät vain remakka televisionauru, kapakkapiano, lasien kilinä ja pyssyjen pauke voitonjuhlassa.
   Viimein: ”Kun nyt sanot noin niin saattaa siinä olla jotain. Miksei. Minusta tuntuu, että kahteen mieheen me saisimme revangelismin toimimaan…”

Eurooppalaisiin (esimerkiksi Saksan liittokansleriin) taas saattavat vedota toisenlaiset argumentit. Samsin mukaan käänteisvirtatalouden ansiosta Britanniasta tulisi tulevaisuudessa puhdas, vihreä, vauras, yhtenäinen, itsevarma ja kunnianhimoinen. Esimerkki siis kaikille.

Parlamentin äänestystuloksen varmistamiseen käytetyt keinot ovat häikäilemättömiä: #metoo-kampanjaa, petkutusta ja pelottelua. Miksi torakat sitten ovat lähteneet liikkeelle reversalismin puolesta? Oman hyvinvointinsa takia! Ihmisten parantunut elintaso, ympäristöstä huolehtiminen ja rauhanomainen rinnakkaiselo ovat kaventaneet torakoiden elinpiiriä ja vähentäneet kantaa. Maailmaan on saatava pimeyttä, köyhyyttä, erimielisyyttä ja epäluottamusta. 

Kun reversalismin uusi ja eriskummallinen hulluus pian tekee ihmisistä entistä köyhempiä, kuten heille väistämättä käy, meidän osanamme on jälleen vahvistua. Jos tavallisia, kunnollisia ja hyväsydämisiä ihmisiä onkin huijattu, jos he joutuvatkin kärsimään, saavat he lohtua siitä, että toiset tavalliset, kunnolliset ja hyväsydämiset olennot, nimittäin me, nautimme entistä paremmista oloista sukumme jälleen voimistuessa. Yleismaailmallisen hyvinvoinnin summa ei siitä vähene. Oikeudenmukaisuuden määrä pysyy entisellään.

Torakka tuo mieleen Franz Kafkan teoksen Muodonmuutos, jossa kauppamatkustaja Gregor Samsa herää eräänä aamuna suunnattomaksi syöpäläiseksi muuttuneena. McEwanilla muodonmuutos kylläkin on päinvastainen eli torakasta tulee ihminen. George Orwellin romaanissa Eläinten vallankumous siat ottavat vallan ja alkavat sortaa, pelotella ja tappaa muita eläimiä. Tämän poliittisen faabelin lopussa sioista on tullut täysin ihmisten kaltaisia. Ihmisten omaksumien absurdien ideoiden esikuvana taas voisivat McEwanilla olla Jonathan Swiftin kirjoittamat Gulliverin retket, joissa älykkäin olento maailmassa näyttää olevan hevonen.

McEwanin teoksessa ei pelata hersyvällä huumorilla, vaan sävy on vakava ja jopa ahdistunut. Kirjailija on halunnut varoittaa ihmisiä, mutta sanoilla ei ole ollut hänen haluamaansa vaikutusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti