OLSSON, LINDA: Autio ranta

Kustantaja: Gummerus 2020

Alkuteos: Hamilton Beach

Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Helga on keski-ikäinen ruotsalaissyntyinen kuvataiteilija ja kirjailija, joka on asunut pitkään Ranskassa ja Uudessa-Seelannissa. Hän on kaikesta päätellen hyvässä taloudellisessa asemassa, koska on luovuttanut omistamansa talon ilmaiseksi henkilölle, joka tarvitsee asuntoa perheelleen ja joka Helgan käsityksen mukaan pystyy pitämään rakennuksesta hyvää huolta.

Vain muutama tärkeä tavara mukanaan Helga matkustaa Eurooppaan tietämättä, tuleeko enää koskaan Uuteen-Seelantiin takaisin. Hän palaa Pariisissa ja Provencessa niille seuduille ja niihin taloihin, joissa on aikanaan vieraillut tulevan aviopuolisonsa Peterin kanssa. Seurusteluaika Peterin kanssa tarjosi Helgalle ensimmäistä kertaa elämässä huoletonta iloa ja syvää tunnetta, mutta oliko tunteella todella pitävää pohjaa?

Joskus minusta tuntui kuin sinä ja minä olisimme eläneet kuohuvassa koskessa. Antauduimme huolettomasti vapaasti virtaavan veden kuljetettaviksi. Rinta rinnan, saman auringon loistaessa yllämme. Nauroimme yhteen ääneen. Mutta nyt en enää ole varma, nauroimmeko samoille asioilla. Sanoimme rakastavamme toisiamme, mutta en saa koskaan tietää, oliko sanoilla sama merkitys sinulle kuin minulle.

Nyt Peter ei ole Helgan kanssa, mutta vaimo kirjoittaa hänelle kuitenkin pitkää kirjettä kertoillen matkansa aikana kokemistaan asioista ja uudelleen eletyistä muistoistaan sekä analysoiden mahdollisimman rehellisesti syyllisyydentunteitaan ja tulkintojaan tapahtumien kulusta.

En halua unohtaa mitään. Mutta en halua yksinomaan yrittää muistaa kaikkea, haluan myös elää sen uudelleen mielessäni. Kokea sen toistamiseen, vielä kerran. Sen ymmärryksen valossa, joka minulla nyt on.

Helgan kirjeen lomaan limittyy kursiivilla painettu päiväkirja. Sitä pitää uusiseelantilainen Joseph, joka kerran sattumalta tapasi autiolla rannalla istuskelevan Helgan, kiinnostui ja rakastui. Nyt kuukaudet kuluvat ilman mitään yhteydenottoa Helgan taholta ja toivo yhteisestä tulevaisuudesta hiipuu. Ei Josephin elämä silti tyhjää ole, sillä hektisen työuran ja leskeksi jäämisen jälkeen hän on havahtunut huomaamaan olevansa myös isä ja isoisä.

Linda Olssonin teoksille on tyypillistä, että niiden henkilöt yrittävät raskaiden menetysten jälkeen saada takaisin elämänhalunsa ja luottamuksensa ihmisiin. Myös Autio ranta -romaanin henkilöistä kaikki ovat menettäneet omaisiaan, mutta jotkut ehkä enemmän ja traagisemmin kuin yksi ihminen voi kohtuudella kestää. Kirja alkaa hitaasti ja kuvioiden hahmottaminen vie aikansa, mutta ennen pitkää tarina alkaa kyllä vetää. Mitä kaikkia salaisuuksia näiden henkilöiden elämästä paljastuukaan?

Tyyliltään Olssonin kirjat ovat lempeitä ja haikeita; lähes sentimentaalisia, mutta eivät kuitenkaan liian imeliä. Kirjan loputtua lukijankin mieliala on suloisen miellyttävä, sillä kertomuksen henkilöt ovat kovien sisäisten taisteluiden jälkeen saavuttaneet rauhan ja lähtemässä kohti tulevaisuutta. Autio ranta ei nouse ihan hurmaavan Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -romaanin tasolle, mutta ilahduttaa silti.