Kustantaja: Aula & Co
Sami Tissarin dystopiahenkinen romaani Krysa oli yksi
vuoden 2022 Finlandia-ehdokkaista. Idean Tissarin sai tähän esikoisteokseensa 1990-luvulla
ilmestyneestä tutkimuksesta, joka käsitteli muun muassa
tietojenkäsittelytieteilijää Marvin Minskyä ja koneälyn kehittäjää Frank
Ronsenblattia. Syntyi ajatusleikki: entäpä jos Neuvostoliitto olisikin ollut ensimmäinen
koneälyvaltainen maa ja voittanut siksi kylmän sodan?
Ihmiskunnan historia tuntee
kasapäin rakastettavia paskiaisia, kaunopuheisia tyranneja ja massamurhaajia,
joiden käytöstavoissa ei ole moitteen sijaa. Tunnustan sen sinulle nyt: minä,
Pavel Anatolevits Dybenko, olen vastuussa siitä, että kaikki tuntemani ihmiset
ovat poissa. Samoin olen vastuussa lukemattomien ihmisten kohtaloista, jotka
ovat kohdanneet surkean loppunsa gibelin aikana ja sen jälkeen.
Mutta pahaa
sanaa et ole minun suustani kuullut.
Pavel Anatolevits Dybenkon tulevat vanhemmat tapasivat
vuonna 1971, kun neuvostoliittolainen sukelluslaiva sieppasi
Chesapeakenlahdella amerikkalaisen Frank
Rosenblattin. Tämä tiedemies oli keksinyt perceptronin eli matemaattisen
algoritmin koneelle, joka oppii kokemuksen kautta. Yhdysvalloissa kokeilu
lopetettiin kesken, koska kompuutteri eli laskukone vaikutti lupaavammalta,
mutta Neuvostoliitto oli valmis tarjoamaan Rosenblattille uuden tilaisuuden.
Kirjan kertoja Pavel eli Pashka syntyy noin kymmenen vuotta
myöhemmin lähellä Suomenlahtea sijaitsevassa
Buratinossa, joka on ulkopuolisilta suljettu ja huippusalainen aseteknologian
tutkimuslaitos. Siellä perhe elää tavanomaista paremmissa oloissa, mutta silti
tavallaan kultaisessa häkissä, sillä perheenjäsenet eivät saa koskaan lähteä
alueelta yhdessä. Isän kanssa poika voi sentään käydä kesäisin kalastamassa tai
talvella ajella Suomenlahden jäällä.
Useita germaanisia kieliä osaava äiti Julija kyyditään päivittäin
helikopterilla Buratinosta Leningradiin, missä hän työskentelee kansainvälisiä
vieraita majoittavassa hotellissa näennäisesti siivoojana ja tosiasiassa vieraiden
puheita tulkkaavana vakoojana. Isä Anatoli, elektroniikkainsinööri, puolestaan
suunnittelee Buratinon tutkimuslaitoksessa erilaisia ihmeellisiä vempeleitä,
joista Pashka-poikakin saa osansa. Isä nimittäin tuo hänelle atomienergialla
toimivan nuken, joka on kertomuksen ”sinä”, Pashkan uskottu.
Alkoholin liikakäyttö osoittautuu kohtalokkaaksi etenkin
Pashkan lähipiirin miehille. Absurdein tapahtuma liittyy Viktor-enoon, joka
lintsaa vuonna 1988 lossivahdin työstään päästäkseen Buratinoon katsomaan
televisiosta olympialaisia ja menehtyy ajaessaan tuunaamallaan moottoripyörällä
humalassa päin pylvästä Pashkan kotitalon pihassa. Viranomaisille siitä koituu
todellinen ongelma:
Kolme viikkoa myöhemmin Vitja-enon kuoltua Buratinossa
hän viranomaisten tiedon mukaan edelleen odotti Mologa-joen itärannalle
juuttuneen lossin ohjaamossa vaijerin saapumista. Tämän takia enolle ei millään
ilveellä haluttu myöntää hautauslupaa. Eihän ihmistä, jolle maksettiin palkkaa
hyvin tehdystä työstä yhdessä paikassa, voitu kuopata kuolleena jossain
toisaalla.
Kun isäkin kuolee Leningradissa onnettomien olosuhteiden
uhrina, joutuvat Julija ja Pashka lähtemään pois Buratinosta ja muuttamaan
isoäiti Marfan luo. Marfa on kertomuksen värikkäin hahmo: entinen partisaani,
jolta on menettänyt molemmat jalkansa toisen maailmansodan aikana karhun
puremiin, mutta joka sisullaan ja roisilla sanailullaan pistää kampoihin
kenelle tahansa: Pyyhi mitä pyyhit tai ole pyyhkimättä. Perseellä ei ole
vartta, eikä paskalla juuria.
Näihin aikoihin 1990-luvulla alkaa tekoäly eli krysa eli
rotta ottaa hallintaansa yhä useampia ihmisten tekemistä töistä. Julija-äiti tekee ratkaisunsa: hän nai
suomalaisen liikemiehen ja muuttaa perheensä kanssa Suomeen. Ihan Julijan suunnitelmien
mukaan asiat eivät suju, mutta Pashka saa sentään koulussa ystäväkseen Asko
Kiven, joka tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä vielä monella tapaa galakseja
myöten.
Tällä välin krysat ovat ottaneet haltuunsa Neuvostoliiton
tiedusteluteollisuuden. Ne ohjaavat tehtaiden tuotantolinjoja ja suunnittelevat tuotettavia tavaroita – jopa viidesosa tehtaan tuotannosta
saattaa nyt käsittää vekottimia, joille ei löydy mitään järkeenkäypää
tarkoitusta. Ne alkavat tuottaa myös synteettisiä ihmisiä, jotka poikkeavat
aidoista ihmisistä ainoastaan siinä, ettei heillä ole fyysistä olomuotoa eli
heillä on omaisuutta, he kirjoittavat kirjoja, he osallistuvat vaaleihin…
Muistathan, mitä Moskovan pamput ovat krysasta
väittäneet? Että se on ihmiskunnan
palveluksessa. He ovat varmasti oikeassa. Mutta he eivät aikanaan tajunneet
sitä, että krysa voisi luoda oman ihmiskuntansa. Sen jälkeen se voi valita,
kumman palveluksessa se on.
Lopulta ollaan tilanteessa, jonka kai olisi voinut ennustaa
etukäteen: ihmiset eivät enää pysty hallitsemaan voimaa, jonka ovat laskeneet
liikkeelle, vaan ovat sen vankeja. Pavel on se henkilö, jolla on kohtalon
avaimet käsissään, mutta joka ei omaa tarpeeksi tietoa ymmärtääkseen teostaan
koituvat traagiset seuraamukset. Tämän salaisuuden kanssa hänen on elettävä
helmikuun 23. päivänä vuonna 2019 koittaneen gibelin jälkeiset ankeat
ajat.
Krysa on villi ja vimmainen kuvitelma vaihtoehtoisesta
maailmasta, jossa tuntemistamme historiallisista henkilöistä ja tapahtumista esitetään
aivan uudenlaisia tulkintoja. Ne loksahtavat mukaan kudelmaan, jossa jokainen
pienikin käänne ja yksityiskohta tai ohimennen mainittu henkilö täytyisi pitää
mielessä tulevan varalta. Ajassa hypitään edestakaisin, mutta mielivaltaiselta
tuntuvasta järjestyksestä huolimatta palasista muodostuu silti lopulta hallittu
kokonaisuus.
Tissarin kirjaa voi pitää varoituksena: totalitaarisen
yhteiskunnan käy aina huonosti, koska se ei pysty uusiutumaan. Toisaalta kirjan
voi nähdä myös ironisena kommenttina nykyhetkestä. Ehkä muitakin tulkintoja voi
tehdä – kerrostumia Krysassa kyllä riittää!
Tämä mielikuvituksen lento on niin kunnioitettavaa, että jo siitä syystä voisi kirjaan tarttua!
VastaaPoistaHei, Anki! Itsellenikin yllätykseksi ihan pidin tästä kirjasta (suurimmalta osin).
PoistaEi oo minun juttu, mutta tämän kuvauksen perusteella voisin tarjota mieheni luureihin vaihteluksi dekkareille 😊 Kiitos kun avasin näin laajasti.
VastaaPoistaTämä on niin omanlaisensa teos, että vaikea on suositella yleisesti. Minuun se jotenkin kolahti, vaikken olisi uskonut!
Poista