Kustantaja: Siltala 2022
Kirjailija ja arkkitehti Eeva Turusen (s. 1983) romaani Sivistynyt
ja miellyttävä ihminen voitti vuonna 2022 Kalevi Jäntin palkinnon, oli yksi Finlandia-palkintoehdokkaista
ja nousi äänestyksessä lukijoiden suosikiksi. Turusen edesmenneelle ukille omistetussa
teoksessa kovasti kirjailijan itsensä kaltainen monitaitohenkilö puhuu omasta
ukistaan, palkitusta ja tunnetusta arkkitehdistä ja suunnittelijasta.
Yksi ukkitarinan näyttämöistä on palvelutalon huone, jonne
ukki on näön huononnuttua joutunut. Vanha gentlemanni muistaa vuoden tarkkuudella kaikki suunnittelemansa
rakennukset ja esineet, kaikki saamansa kunniakirjat ja -merkit, kaikkien
asioiden sijaintipaikan kotona, mutta nykyistä olinpaikkaansa hän ei hahmota. Liikutuskyyneliä
nousee silmään, kun ukki yrittää pitää kiinni kovin nopeasti poistuvaisen
lapsenlapsensa käsistä.
Ukki lausahtaa pariinkin otteeseen ylen juhlavasti: minulla
oli suuri ilo ja kunnia saada vanhemmikseni kaksi niin hienoa ja sivistynyttä
ihmistä, ja sivistyneeksi ja miellyttäväksi kehuu lähipiiri ukkia
itseäänkin. Sivistynyt hän varmasti olikin, mutta myös omanarvontuntoinen –
seuraksi kelpasivat lähinnä akateemiset menestyjät ja kauppaneuvokset.
Palvelutalon väen ukki leimasi alentuvasti seurustelukyvyttömiksi torveloiksi.
Toinen näyttämöistä on ukin talo, jota lapsenlapsi
tyhjentää. Pikkutarkat luettelot huoneista ja tavaroista kertovat omalla
tavallaan ukin elämästä ja hänen tärkeinä pitämistään asioista. Kertoja
tuskailee raskaasti: mitä tavaroita hän pystyisi säilyttämään ja mitä joutuisi
heittämään pois. Voisiko ukin säästämät hiustupsut eri vuosilta ehkä laminoida
kirjanmerkeiksi? Eikö mikään epäilys ala nakertaa ukkiaan esikuvanaan pitävää
lapsenlasta?
suunnitelmani on se, etten korjaa ukilta saamani
seinäkellon aikaa, vaikka kello on hieman väärässä, koska haluan, että kello
käy ukin aikaa
Kolmantena näyttämönä toimii arkkitehtitoimisto, jossa
kertoja ja hänen työtoverinsa vaihtavat suunnittelutyön lomassa varsin
henkilökohtaisia tietoja ja jakavat tehtäviään vahvuusalueittensa mukaan.
Arkkitehtuurikilpailuun osallistutaan ja jonkinlaista musiikillista toimintaa harrastetaan. Kertojan oma koulurakennusprojekti aiheuttaa yksityiskohtahuolta
täydellisyyttä tavoittelevalle arkkitehdille vapaa-ajallakin.
Arkkitehti sanoi Valaisimessa on kolme alumiinirinkulaa,
joiden tehtävä on somisteen. Toivomme mallia, johon ei somistusrinkuloita
kuulu, hän sanoi. Hän alkoi itsekin ryhmäpaineen vaikutuksen alaisena
kyseenalaistaa rinkuloista puhumisen tärkeyttä ja tähdensi itselleen: minun on
pidettävä pintani, olenhan huoneessa ainut, jolla on rinkulaymmärrystä. Muilla
on vain teknistä taikka teknis-taloudellista ymmärrystä, ja siinä mielessä he
ovat vain osittaisia ihmisiä.
Neljäs näyttämö sijaitsee kertojan kotona. Hän on
parisuhteessa naisoletetun kanssa, muttei rohkene paljastaa asiaa ukilleen. Ensi
alkuun puoliso lohduttaa surevaa kumppaniaan lempein sanoin ja elein, mutta suivaantuu
vähitellen loputtomaan uurna-, kutsukortti- ja muistopuhesuunnitteluun sekä ukin
talon tyhjennykseen. Tympeä vaitonaisuus astuu parisuhteeseen
viimeistään siinä vaiheessa, kun tavaravyöry siirtyy ukin kodista kertojan
kotiin. Navakka tuoliviha valtaa puolison ja kertoja alkaa uumoilla parisuhteen
loppua.
olen havisevassa tilassa
saan ollakin, saan olla hauras
Viideskin näyttämö ehkä on, mutta vain kertojan
mielikuvituksessa. Yksinäisyyden uhatessa hän päättää muuttua U-tädiksi elikkä
maailman parhaaksi kummitädiksi, joka hurmaa kaikki erikoisilla lahjoillaan ja
lumoavalla persoonallaan. Kummilapsi tulee suorastaan roikkumaan U-tädissä ja
aikanaan hoivakodissa U on oleva koko laitoksen sydän ja sielu. Vaan kuultaako tämän
kuvitelman takana tosiasiassa epävarmuus siitä, ettei täytäkään odotettuja
raameja?
teini ja minä, me tapaamme usein oranssissa
torikahvilassa, ja minä näen hänet todella, oikein todella
hänen ystävänsä kysyvät Miks’ et karkeloi ikätoveriesi
keralla vaan luuhaat ikälopun U-tädin kortteerissa?
hän vastaa Oi, en kestä eroa kummistani, hänen
sutkauksistaan, ymmärtäkäämme vuosikertaihmisen arvo
U-täti, hän se jaksaa punoa hermosolujensa välille uusia
yhteyksiä jatkuvasti ja luoda aivoihinsa yhä uusia hermosoluja!
Kullakin näyttämöllä tapahtumat etenevät kronologisessa
järjestyksessä, mutta näyttämöt ovat keskenään eri aikatasossa, joten lukija
kokee aikatasohyppelyä. Tyylikattaus käsittää niin oivia dialogeja kuin virtaavaa
proosarunoa tai monenlaisia luetteloita, niin rakennusteknistä tietoutta kuin ylilyövää
itsetilitystä tai asiallisuutta tavoittelevia sähköpostiviestejä. Uudissanojen
pyörittelyä, sanoilla ja sanajärjestyksillä leikittelyä. Taattu Eeva Turusen
tyyli, mikäs muu!
PS. Liekö mitään yhteyttä U-tätiin näillä: Ullalla
(monologinäytelmässä Muutama sana Ullasta, 2015) ja neiti U:lla (esikoisromaanissa
Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa, 2018)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti