Kustantaja: Siltala 2023
Rakas äiti,
tänä yönä sinun pitää lähteä.
Kuolemastasi on vuosi, ja Tuonen tytti
on tullut sinua hakemaan. Kolikko on jo pöydällä, ja nyt me katsomme kapsäkkisi
kuntoon. Vainajien on erottava elävistä. Etukäteen ei voi sanoa kuinka kauan
kuollut kulkee rinnalla. Jonakin päivänä vain tulee ymmärrys: nyt.
Vuosi äidin kuoleman jälkeen kirjailija tuntee, että tämän on vihdoinkin aika poistua elävien rinnalta. On tullut aika kuvitella äiti yhden yön ajaksi vierelle ja pohtia, miksi äidin ja tyttären välinen suhde oli niin vaikea. Ei tuomiten, vaan pyrkien ymmärtämään. Myöhemmin kirjailija tapaa muitakin edesmenneitä Tuonen tytin toimiessa kirjurina ja ohjaajana.
Riitta-äiti oli arvaamaton; joskus täysin lamaannuksissa ja
joskus lähes maaninen. Hän kuohahti helposti ja saattoi silloin loukata
tytärtään aivan tietoisesti, nautiskellen, ilmeitä tarkkaillen. Äiti huusi
tyttärelleen: Sinä olet tuhonnut minun elämäni. Tai soimasi: Eihän
tuosta yhestä mäträkkeestä oo minkään tekijäks.
Jossain vaiheessa tytär ei enää alistunutkaan nöyryytykseen,
vaan piti puolensa ja sanoi vastaan. Ei ottanut syytä niskoilleen asioista,
joita ei ollut tehnyt. Tunsi, että hänen sisimmässään oli alue, jota kukaan ei
saa koskea eikä repiä. Niin hänestä tuli äidin silmissä kauhea ongelmalapsi,
kova ja kylmä.
Riitan suhde omiin vanhempiin oli vaikea. Anna Heleena, oli maaseudulta Kuopioon tullut lestadiolaistyttö,
joka joutui raskauden vuoksi avioliittoon. Hän sai anopin, joka ei koskaan
hyväksynyt miniäänsä, ja miehen, joka oli pitkiä aikoja aatteensa vuoksi Tammisaaren
vankileirillä tai pakotettuna sotimaan. Punikinvaimon leimaa kantava täysin
epäpoliittinen Anna Heleena joutui hoitamaan ja elättämään perheensä yksinään.
Äitisi Anna Heleena sanoi sinulle, kun olit teini:
"Minulla ei oo millonkaan nuoruutta ollu."… Sinä sanoit minulle, kun
minä olin teini: "Siihen loppu minun nuoruus kun
sinut sain."
Väsynyt Anna Heleena ja sodasta sairaana palannut Lauri-isä eivät jaksaneet tukea varttuvaa tytärtään – etenkään Riitan kaltaista ärhäkkää, voimakastahtoista ja herkkää lasta. Ei toteutunut viisaan diakonissan neuvo: laps pittää ymmärtee kotona. Riitta kaipasi isänsä huomiota ja sai sitä provosoimalla, mutta sellainen läheisyys ei ollut hellää vaan väkivaltaista. Hän saattoi hyvinkin olla kateellinen tyttärensä isovanhemmiltaan saamasta ehdottomasta rakkaudesta.
Riitan tulevaan elämään vaikutti merkittävästi 15-vuotiaana koettu onnettomuus, jossa bussi ja järjestelyveturi törmäsivät toisiinsa. Bussissa matkustajana ollut Riitta sai pahan päävamman, joka luultavasti oli jatkossa syynä hänen tasapainottomaan käytökseensä, eräänlaiseen jarrujen puutteeseen. Asiaa eivät parantaneet alkoholin ja amfetamiinia sisältävän laihdutuslääkkeen käyttö.
Tapahtumia yhdistellessään kertoja ymmärtää, että etenkin vahinkoraskaus
asetti Riitan tilanteeseen, jossa häneltä odotettiin asioita, joihin hänen
rikkonaiset aivonsa eivät pystyneet. Hän oli liian ylpeä hakeakseen apua tai
ottaakseen vastaan neuvoja, turhautui ja hädässään ryhtyi puolustautumaan
kaikkia vaatimuksia esittäviä – jopa omaa lastaan – vastaan.
Ymmärrän, ei tämä ole helppoa sinulle, äiti. Et eläessäsi
halunnut kiitosta etkä rakkautta, korjaan: halusit, sen kaipuu paistoi sinusta
kauas, mutta et ottanut sitä vastaan. Koska se olisi ollut heikkoutta? Eikä
kenellekään saanut näyttää heikkoa kohtaa…
Aamun koittaessa perunkirjoitus on valmis ja kertojalle on
kirkastunut, ettei hänen äitinsä suinkaan ollut paha ihminen, vaan särkynyt. Nyt tytär voi tuntea häntä kohtaan myötätuntoa ja myös pieneksi lapseksi
muuttunut äiti vapautuu kaunoistaan päästessään odottavan isänsä syliin. Tuonen
tytin on aika ohjata kertoja pois kuolleiden parista.
36 uurnaa : väärässä olemisen historia on
äärimmäisen avoin omaelämäkerrallinen teos. Kiihkeä ja runollinen teksti
aaltoilee tunnetilasta ja tyylilajista toiseen ja vetää lukijankin mukaan surusta
nousseisiin mielikuviin, kunnes lopussa koittaa lempeä vapahdus. Sirpa
Kähköselle ominainen sydämen viisaus ja kyky ymmärtää ihmisiä näkyy myös tässä
teoksessa.
PS. Kirjan nimi tulee siitä, että aiempien sukupolvien
hankkimaan ja arkuille mitoitettuun sukuhautaan mahtuisi nyt neljän arkun
sijasta 36 uurnaa. Epävarmaa on, tuleeko ainaishautana hankittu hauta
säilymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti