Kustantaja: Otava 2023
Alkuteos: Skymning 41. Roman från en krigstid
Suomennos: Laura Beck
Suomen talvisotaa on käyty viisikymmentä vuorokautta, kun pieni teatteriseurue matkustaa Suomesta Ruotsiin muistuttaakseen naapurimaata Suomen tilanteesta. Koulutettujen näyttelijöiden ohella seurueeseen kuuluu myös kolmekymppinen Molly Timm, joka on tullut tunnetuksi yhdestä elokuvaroolistaan. Seurueen esitykset eivät aina suju hyvin, mutta myötätuntoinen yleisö taputtaa silti.
He asuivat nukkavieruissa matkustajakodeissa ja hienoissa
hotelleissa kuten Eggerissä Göteborgissa ja Knaustissa Sundsvallissa, heidät
ottivat vastaan lapsikuorot ja pormestarit ja Suomen asian tukiyhdistykset, he
näyttelivät kaupunginteattereissa ja seurakuntasaleissa ja työväentaloissa ja
hitsautuivat viikko viikolta tiiviimmin yhteen.
Samaan aikaan Henry Gunnars, Mollyn rakastettu, lähettää artikkeleita rintamalta Hufvudstadsbladetiin. Henryn tekstejä värittää viranomaisten edellyttämä isänmaallinen paatos, mutta muista sotareporttereista poiketen hän pysyttelee sotilaiden matkassa,
yöpyy korsuissa ja näkee läheltä sodan aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset
vauriot. Näyt nostavat pintaan myös muistot Henryn omista salaisuuksista.
Yhä useammin hän koki sotilaat veljikseen, suorastaan
veriveljikseen. Kaikkein nuorimmat tuntuivat kuin hänen pojiltaan, lapsilta
joita hän ei ollut koskaan saanut. Mutta hänen poikansa ja veljensä kuolivat
kuin kärpäset, ja sodan julmuus vääristi vähitellen monen eloonjääneen sielun.
Vähitellen Henryn teksteihin hiipiikin synkempi sävy. Hän
haluaisi edes pienin viittein kertoa lukijoille, ettei Suomen voitto
Neuvostoliitosta ole itsestään selvä sotilaiden taistelutahdosta huolimatta,
mutta tällaisia artikkeleita ei julkaista, koska kansalaisten positiivista asennetta
ei haluta horjuttaa. Molly onkin Ruotsissa paljon paremmin perillä
sotatilanteesta kuin suomalaiset.
Koittaa rauha raskaine ehtoineen ja tuhansine kotinsa
jättämään joutuneine ihmisineen. Sodan jälkien korjaaminen alkaa välittömästi
ja ihmiset palaavat tahoiltaan Helsinkiin. Niin myös Henry rintamalta ja Molly
Ruotsista. Keskusteluissa purkaantuu turhautuminen vallitsevaan tilanteeseen ja
huoli tulevasta.
Meillä on rauha ja meillä on itsenäisyytemme tallella,
mutta venäläiset joukot matkustavat Vainikkalasta Hankoon meidän
rautateillämme. Ja länsirannikolla saksalaiset nousevat aluksistaan maihin ja
lähtevät junalla pohjoiseen hampaisiin saakka aseistettuina… Meidän pitäisi
olla vapaita, mutta sen sijaan tuntuu kuin meidät olisi miehittänyt kaksi
valtiota samalla kertaa.
Entä onko erillään olo niin pitkään ja niin erilaisissa olosuhteissa ollut liikaa Mollyn ja Henryn suhteelle? Rakkautta toisiaan kohtaan he eivät missään vaiheessa epäile, mutta riittääkö se? Mitä tapahtuu, kun runsaan vuoden mittaisen rauhanjakson jälkeen sotatoimet alkavat uudelleen, nyt kesäsodan nimellä?
Kjell Westö yhdistää taitavasti historiallisia faktoja kaunokirjalliseen kertomukseen. Henkilögalleriaan hän on ujuttanut todellisten historiallisten henkilöiden ja uusien mielenkiintoisten tuttavuuksien seuraksi pari aiemmista teoksista tuttua hahmoa ja suonut heille varsin merkittävän roolinkin. Heidän mukanaan lukija pääsee milloin kulissien taakse, milloin tavallisen arjen keskelle. Ajan henki on vahva.
Kirja sisältää paljon pohdintaa ihmismielestä, sodasta ja rakkaudesta. Ajoittain sävy on pessimistinen ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen, mutta loppu on varovaisen toiveikas. Jotkut lauseet kävisivät aforismeista.
Homo sapiens oli olento, jolla oli kyky ystävyyteen ja
rakkauteen mutta myös valtavaan kaunaan ja vihaan, ja säännöllisin väliajoin
tuo viha murtautui esiin, niin oli ollut kautta historian.
Kukaan ei ole yhtä avuton barbarian edessä kuin sotilas,
jonka täytyy taistella. Usein hän on niin avuton, että muuttuu barbaariksi
itsekin.
Mutta ei ole enää vapaata tahtoa, on vain
reaalipolitiikkaa ja pakkoa. Jokainen valinta on pakollinen valinta
eloonjäämisen ja tuhoutumisen välillä. Mutta kuluu vuosikausia ennen kuin
saamme tietää mitä siitä tuli, elämä vai kuolema.
Olen lukenut Westön kirjoja melko laiskasti. Missä kuljimme kerran oli ensimmäinen ja teki vaikutuksen, mutta muut luetut ovat tuntuneet sen jälkeen vaisummin. Taitava tekijä Westö kuitenkin on ja saatan hyvinkin lukea tämän uutukaisen.
VastaaPoistaYmmärrän, mitä tarkoitat. Molly & Henry on kyllä taidokasta työtä, mutta saattaa vaikuttaa hieman ulkokohtaiselta.
Poista