Kustantaja: Teos 2024
Alkuteos: Yellowface (2023)
Suomennos: Helena Bützow
Lähes kolmekymppiset Athena Liu ja June Hayward ajautuivat aikoinaan ystävyssuhteeseen olosuhteiden seurauksena. He asuivat
ensimmäisenä opiskeluvuonnaan Yalessa samassa asuntolassa, kävivät samoilla
luovan kirjoittamisen kursseilla, julkaisivat novelleja samoissa
kirjallisuuslehdissä ja valmistuttuaan yliopistosta muuttivat Georgetowniin.
Junen ja Athenan tiet kirjailijoina kulkivat kuitenkin eri suuntiin. Junen esikoisteos jäi lähes huomiotta, kun taas kuvankauniin Athenan romaanista maksettiin kuusinumeroinen ennakkomaksu, oikeudet myytiin kolmeenkymmeneen maahan, arvosteluissa ylistettiin ”kustannusmaailman uusinta ihmelasta” ja palkintoehdokkuuksia sateli.
Kustannusmaailma valitsee voittajan – jonkun joka on
tarpeeksi hyvännäköinen, tarpeeksi cool ja tarpeeksi nuori, ja sanotaanpa se
nyt tässä ääneen, tarpeeksi ”erilainen” – ja kaikki rahat ja resurssit
syydetään hänelle.
Nyt sitten juhlitaan menestyskirjailijan kuusinumeroista
sopimusta Netflixin kanssa. Ensin
baarissa drinkkien parissa ja sitten Athenan hulppeassa asunnossa, missä juomia
nostellaan myös hänen juuri valmistuneelle uudelle romaanikäsikirjoitukselleen. Humaltuneet naiset ovat varomattomia, minkä seurauksena Athena
kuolee.
Kun June palaa kotiinsa, hänellä on mukanaan
Athenan käsikirjoitus. Se ei ole vielä läheskään valmis, vaan monissa
kohdin suuntaa osoittavat vain muutamat sanat tai lauseet. Teksti on
kuitenkin jo nyt kadehdittavan varmaotteista; tiivistä ja samalla runollista. Jonkinlaisena
kirjoitusharjoituksena June alkaa kokeilla, osaisiko täydentää käsikirjoituksen aukkopaikkoja.
Athena oli taustaltaan kiinalainen, vaikka Kiina ei ollutkaan
hänelle tuttu maa eikä hän osannut kiinan kieltä mitenkään täydellisesti. Aiheensa hän kuitenkin löysi kiinalaisesta
kulttuurista ja historiasta, myös viimeisimmässä käsikirjoituksessaan, joka kertoo
brittiarmeijan ensimmäisessä maailmansodassa värväämien kiinalaisten työläisten
raskaista ja surullisista kohtaloista rintamalla.
Junelta käsikirjoituksen muokkaaminen vaatii perehtymistä hänelle
vieraaseen kulttuuriin, ajattelutapaan ja historiaan, mutta noin kolmen kuukauden kuluttua on valmiina niin hyvä versio, että hän voi
lähettää sen kirjallisuusagentille. Omissa nimissään, koska tekstin jokainen
sana on nyt hänen käsialaansa – Athenaa hän muistaa kiitoksissa innoittajanaan.
Niin sitten pyörähtää markkinointikoneisto käyntiin. Teksti
kammataan läpi, jottei siihen jäisi mitään rasistiseksi tulkittavaa. Junen
kirjailijanimeksi valitaan Juniper Song (hänen ihka oikeat etunimensä), jotta
syntyisi mielikuva aasialaisesta taustasta ja vältettäisiin syyte
”kulttuurisesta omimisesta”. Valkoisella amerikkalaisella ei ole oikeutta
kirjoittaa aasialaisista?
Kirjailijasta – eikä hänen kirjastaan – tulee tuote,
jonka ulkonäöllä, nokkeluudella, nasevilla kommenteilla ja sanavalmiudella on
merkitystä…
Juneen / Juniperiin suhtautuu ristiriitaisin tuntein. Hänen
tekonsa on tuomittava, mutta kertomuksen
mittaan paljastuu asioita, jotka tekevät sen hieman
ymmärrettävämmäksi. Alkaa toivoa, että June jatkossa menestyisi kirjailijana
ihan omilla aiheillaan ja omilla ansioillaan. Hänellä on kyllä lahjoja ja
sinnikkyyttä nousta vaikeuksista, mutta jatkuuko onni loputtomiin?
Yellowface-romaanissa on sekä dekkarin että
kummitustarinan piirteitä. Ennen kaikkea se on satiirinen kuvaus
kirjamaailmasta: kirjailijan roolista, kustantamon toiminnasta, markkinoinnista
ja kirjallisuustapahtumista. Somemaailma on sitten asia erikseen. Siellä
hymistelyt voivat hetkessä kääntyä vihapuheiksi ja tappouhkauksiksi pelkkien
huhujen ja pahantahtoisten heittojen perusteella.
Ihminen menettää kaiken turvallisuudentunteensa, koska
joka ainoalla hetkellä – kun hän nukkuu, kun hän on valveilla, kun hän on
laskenut puhelimen kädestään mennäkseen suihkuun – kymmenet tai ehkä sadat tai tuhannet
ventovieraat ihmiset etsivät tietoja hänestä, kaivautuvat hänen elämäänsä,
etsivät keinoja pilkata, nöyryyttää tai jopa vahingoittaa häntä.
Kuangin teos on hauska ja sujuvasti etenevä, mutta myös
varsin ajankohtainen ja ajatuksia herättävä. Kannattaa lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti