TEIGE, TRUDE: Isoäiti tanssi sateessa

Kustantaja: WSOY 2025

Alkuteos: Mormor danset i regnet (2015)

Suomennos: Saara Kurkela

Kansikuva: Ville Laihonen

Norjalaisen toimittajan, kirjailijan ja televisiojuontajan Trude Teigen (s. 1960) teos Isoäiti tanssi sateessa on romaani, mutta saanut innoitusta todellisista tapahtumista. Kirja oli Norjan bestsellerlistalla vielä seitsemän vuotta ilmestymisensä jälkeen ja herätti kiivasta keskustelua saksalaisten kanssa seurustelleiden norjalaisten naisten kohtelusta. Tämä johti valtion viralliseen anteeksipyyntöön.

Nykyhetkeen sijoittuvan osuuden päähenkilö on Juni, jonka tarina on surullisen yleinen. Nuori Juni rakastui komeaan, rikkaaseen ja hurmaavaan Jahniin, mutta havaitsikin ajautuneensa perheväkivallan uhriksi. Lapulta Juni pakenee miehensä luota – ja huomaa sitten olevansa raskaana. Haluaako hän pitää lapsen – siitä Juni ei ole lainkaan varma.

Lukioikään asti Juni asui mumminsa ja vaarinsa kanssa saaressa. Tekla-mummin ja Konrad-vaarin välillä vallitsi lapsenkin havaitsema suuri ja lämmin kiintymys ja sopu. Mummi oli värikäs henkilö, joka maalasi värikylläisiä tauluja ja käytti enimmäkseen punaisia mekkoja. Erikoisinta hänessä oli tapa lähteä sateella tanssimaan ulos puutarhaan.

- Hän on sekaisin, Lilla sanoi, kun mummi tanssi rauhallisesti lämpimässä kesäsateessa.

- Ei hän sekaisin ole, vaari vastasi. - Hän on iloinen.

En koskaan nähnyt mummia niin suruttoman näköisen kuin silloin kun hän tanssi sateella puutarhassaan. Panin silmät kiinni ja tunsin hänen tuoksunsa, sen, miltä mummi tuoksui ollessaan iloinen. 

Mummin kuoleman jälkeen taloon muutti hänen tyttärensä ja Junin äiti Lilla. Lilla oli kaunis ja tyylikäs nainen, mutta jostain syystä hyvin katkeroitunut. Jo lukioaikana Juni ymmärsi äitinsä käyttävän liikaa alkoholia ja ajan myötä tilanne vain paheni. Aneluista huolimatta Lilla ei missään vaiheessa suostunut kertomaan, kuka tai millainen Junin isä oli.

Nyt myös Lilla on kuollut ja saaren taloon asettuu tulevaisuuttaan miettimään Juni. Tavaroita järjestellessään ja sotkuja siivotessaan hän löytää vanhoja asiakirjoja, jotka hämmentävät häntä: oliko Lilla syntynyt ennen mummin ja vaarin vihkimistä? Valokuva nuoresta Teklasta säteilemässä saksalaisen sotilaan rinnalla hämmentää lisää. Onko mummikin salannut tärkeitä osia elämästään?

Meillä kaikilla on varmasti salaisuuksia – isoja tai pieniä. Joskus valehtelemme, koska haluamme pitää ne salassa muilta. Ja itseltämme. Tai vältämme totuuden kertomista, mikä sekin on eräänlaista valehtelua. Useimmiten ihmisten salaisuudet vaikuttavat vain heihin itseensä. Ne ovat vain asioita, joita he eivät halua muiden tietävän. Mutta on myös salaisuuksia, joiden paljastuminen vaikuttaa muiden elämään.

Junin tutkimuksiin mumminsa menneisyydestä limittyy Teklan oma tarina. Kesäkuussa 1945 hän on 19-vuotias ja seurustellut salaa saksalaissotilaan Otto Adlerin kanssa. Suhde paljastuu tytön järkyttyneelle perheelle juuri, kun juhlitaan Norjan vapautumista miehityksestä, Teklaa kielletään ehdottomasti enää tapaamasta Ottoa, mutta rakastunut neitokainen lähtee mieluummin tämän mukana Saksaan, missä odottavat rikas perhe ja komeat tilukset hevosineen.

Paikan päällä unelmat romahtavat. Saksa on raunioina ja ihmiset taistelevat pysyäkseen hengissä. Tekla joutuu kokemaan (yllättävän vähän tunnetun) Demminin murhenäytelmän jälkimainingit. Hän näkee hirveitä asioita ja hänelle tehdään hirveitä asioita. Hän joutuu kohtaamaan surua, menetystä ja luopumista. Hän päättää, ettei koskaan kerro näistä asioista.

… jos kukaan ei saisi tietää, totuus olisi olemassa ainoastaan hänen sisällään. Ajan myötä siitä tulisi kuin tumman pullon pohjalle jäänyttä sakkaa, joka pysyy näkymättömissä, kunhan sitä ei kaadeta ulos.

Teklaa pitää pystyssä määrätietoinen pyrkimys päästä takaisin Norjaan, vaikka tie osoittautuukin yllättävän vaikeaksi ja mutkikkaaksi. Onneksi pahuuden keskeltä löytyy myös hyviä ihmisiä, jotka jakavat tarvitseville vähästäänkin. Jotka hoitavat Teklaa sairauden, kivun ja masennuksen hetkinä. Ja joku opettaa hänet tanssimaan sateessa.

Isoäiti tanssi sateessa -teos on rakenteeltaan hyvä. Teklan ja Junin tarinat kulkevat rinta rinnan, lukija saa vähän kerrassaan asioita tietoonsa ja kaikki mielessä heränneet kysymykset saavat lopulta myös vastauksensa. Teklan kokemukset Saksassa ovat kirjan mielenkiintoisinta antia, sillä aiheesta ei ole juuri romaaneja kirjoitettu.

Junin osuus on kertomuksen kannalta tärkeä, mutta miksi kirjailija ei ole antanut hänen selvitä omilla avuillaan? Nyt hän tukeutuu naapurustoon muuttaneeseen Georgiin, joka tekee historian väitöskirjaa ja on uskomattoman ihana ja ymmärtäväinen. Romanssihan siitä syntyy! Tämä hieman tekemällä tehty kuvio ei kuitenkaan vähennä kirjan merkitystä. Kannattaa ottaa selvää, miksi isoäiti tanssi sateessa!