Kustantaja: WSOY 2025
Kansi: Matti Ruokonen
Hanna Weselius (s. 1972) on kirjailija, valokuvaaja ja
taiteen tohtori, joka työskentelee valokuvataiteen yliopistolehtorina
Aalto-yliopistossa. Hänen esikoisromaaninsa Alma! voitti Helsingin
Sanomien esikoisteospalkinnon vuonna 2016 ja Tulenkantaja-palkinnon vuonna
2017. Weseliuksen neljäs romaani Pronominit oli ehdolla vuoden 2025
kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoon.
Jokainen sana pullistelee potentiaalia. Jokaisella
sanalla on mahdollisuus osua kohteeseensa, johonkin asiaan todellisuudessa, ja
yhdistää todellisuuden asioita toisiinsa. Silloin kun sanat osuvat ja
yhdistävät, kirkas ymmärryksen verkko ilmestyy hetkeksi näkyviin.
Lentokone on lähtenyt matkaan, mutta kaikki ei ole kohdillaan.
Puolityhjien ruokakärryjen valikoima on outo: pikapuuropakkauksia,
vanhentuneita croissanteja... Matkustajat eivät tiedä, minne ovat menossa. Lentäjiltä
ei tule kuulutuksia. Vain yksi stuertti on palvelemassa lähes kahtasataa ihmistä.
Osa tuoliriveistä on peitetty pressulla. Elokuvista on katsottavissa vain
Titanic.
Matkustajat nimetään heidän istuinpaikkojensa perusteella. Kirjan
alussa on matkustamon kartta, mutta siinä kunkin istumapaikan kohdalla on vain
määritelmä siitä, mitä kyseinen matkustaja on sanonut tai tehnyt. Esimerkiksi
näin: ”45 A ja 45 C Ämpärit”, koska nämä vierustoverit ovat löytäneet ämpärit yhteiseksi
puheenaiheekseen. Matkustajat eivät siis ole yksilöitä, vaan lentokoneessa
oleva joukko. He.
Ajattelin, että lentokone on maapallosta irrallinen
metallikapseli, joka on täynnä toisistaan irrallisia ihmiskapseleita, jotka
ovat kaikki täynnä tunnetta. Ajattelin, että suru, esimerkiksi, on toisaalta
äärimmäisen yksityinen tunne, mutta toisaalta kaikilla samanlainen riippumatta
siitä, mikä todellisuuden tapahtuma tai olosuhde sitä kenellekin aiheuttaa.
Vaikka suru on äärimmäisen yksityistä, se tuntuu kaikissa kehoissa samalta,
asuu vatsoissa ja käsissä.
Tässä tarinassa ei ole merkittävää se, kuka puhuu. Tärkeämpää
on seurata koneessa olijoiden keskusteluja ja ajatuksia ja huomioida
puheenaiheet ja ajatusten suunnat. Moni on hämmentynyt ja peloissaan ja katuu
elämänsä aikana tekemiään valintoja tai ihmettelee omaa muuttunutta käytöstään.
Joku ajattelee rakkaitaan, kun taas jonkun toisen mieli on täynnä vihaa.
Suurimpia matkustajia huolettavia asioita ovat pandemiat ja
ekokriisit, joten voi olla, että lentokoneen epämääräinen lähtökin johtui
jostakin katastrofista. Vuodenajat ovat sekaisin, kaupungit tulvivat ja metsät palavat. Varsin
monessa yhteydessä mainitaan uusi sienilaji, joka leviää todella nopeasti ja
jota on jo lentokoneessakin. Onko tämä merkityksellistä?
Kirjan nimi on Pronominit, ja pronomineista siinä
myös puhutaan. Etenkin luvussa Kivi (tämä) pyöritellään sitä, mitä
tarkoittaa pronomini ”me”. Ketkä siihen kuuluvat? Onko tämä ”me” niin voimakas,
että ohittaa senkin, mitä ”minä” pitäisin oikeana? Onko kaikkitietävä kertoja
”hän” vai ”se”? Voisinko ”minä” olla
yhtä hyvin ”sinä”?
Se, että minä olen tässä, rakentaa paikan sinullekin.
Sinun paikkasi ei ole ihan tässä missä minä olen mutta se on hyvin lähellä
tätä, sillä tavalla rinnalla, että sinä voisit olla juuri tässä ihan yhtä hyvin
kuin minäkin.
Ainoa tekstissä nimeltä mainittu henkilö on Pyry. Joku on jo
vuosia yrittänyt löytää Pyryn ja satumaisen sattuman ansiosta Pyry kuulee tästä
lennon aikana. Toisaalta ainoa henkilö, johon tutustuu muita paremmin, on koneen
kiireinen stuertti. Hän tarkkailee ja palvelee matkustajia järkähtämättömän
rauhallisesti, mutta on sisimmässään surullinen ja huolissaan.
Voi koira, voi pikku Lupita, voi ilmastoitu matkustamo
täynnä ihmisiä, ettekö te ymmärrä miten vähällä järjellä tätä maailmaa
hallitaan.
Pronominit-romaani ei aukea helposti, vaan vaatii
jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Aika synkkäkin se on, mutta toisaalta
arvoituksellisuudessaan kiehtova ja täynnään pohdintaa vaativia lauseita ja
oivalluksia. Toki löytyy myös tunnelmaa keventäviä huumorin pilkahduksia,
esimerkiksi kertomus ihmisiin ja uskontoon pettyneestä piispasta joka luopuu
sekä lipereistään että business-luokan paikastaan.
Kannattaa kyllä tarttua haasteeseen ja lukea Pronominit,
se palkitsee!
